Tuossa viime postauksessa jo kirjottelin, että Venla osaa nyt nousta itse tukea vasten seisoon. Kuukauden aikana tyty harjotteli sinnikkäästi nousemista ja nythän se onnistuu jo tost noi vaa! Miähen kanssa tässä seurattu vierestä kuinka Venla harkitsee jokaista liikettä - jalkojen asentoa ja tuesta kiinni pitämisestä hartaasti, niin noustessa kuin alas tullessakin.
Välillä tietysti tasapaino pettää ja kesken nousun Venla löytääkin itsensä lattialta muksahtaneena, tai alas tullessa jalka luiskahtaa alta ja pyllähtää pepulleen. Juurikaan ei ole tarvinnu tehdä sellatei salamasyöksyjä ottaa Venlaa kiinni, kun tasapaino on pettämässä ja pää kolahtamassa johki. Ja aina alas tullessa Venla pitää toisella kädellä tuesta niin kauan kiinni, kunnes saa toisen käden lattiaan ja vasta sitten irrottaa otteen tuesta, laskeutuu kontilleen ja lähtee vauhti päällä konttaan.
Välillä tietysti tasapaino pettää ja kesken nousun Venla löytääkin itsensä lattialta muksahtaneena, tai alas tullessa jalka luiskahtaa alta ja pyllähtää pepulleen. Juurikaan ei ole tarvinnu tehdä sellatei salamasyöksyjä ottaa Venlaa kiinni, kun tasapaino on pettämässä ja pää kolahtamassa johki. Ja aina alas tullessa Venla pitää toisella kädellä tuesta niin kauan kiinni, kunnes saa toisen käden lattiaan ja vasta sitten irrottaa otteen tuesta, laskeutuu kontilleen ja lähtee vauhti päällä konttaan.
2 kommenttia:
Toinen kun on varovaisempaa sorttia niin säästyy äiti monelta sydänkohtaukselta :)
Jep! Vaikka on niitä muutamia sydäreit tullu silti tässä :D
Lähetä kommentti