Venla 3kk

Aiemmat 1kk ja 2kk postaukset

Kolmen kuukauden iässä Venla:

Natustaa ja tutkii nyrkkejään. Nyrkit hakeutuvat suuhun ja niitä lutkutetaan ja imeskellään hartaudella, sekä tutkitaan ja pyöritellään tarkkaan jokainen sormi läpi. Nyrkkien imeskelyä on yritetty kovin korvata tutilla, mutta kappas - suuhun mahtuu hyvin pari sormea tutin lisäksi.

Tarttuu kiinni lähes kaikkeen mitä ympäriltään löytää. Sitterin lelukaaren roikkuva perhonen ja kukka saavat kyytiä, samoin lähellä olevia harsoja riepotetaan.

Opettelee kääntyyn selältä mahalleen ja takaisin selälleen. Usein toinen käsi vaan jää huonosti pönkänä väliin ja saattaa kiepsahtaa takasin selälleen. Mutta kääntyminen alkaa sujuu kerta kerralla hitusen paremmin. Pientä hapuilua tosin se vielä on.

Tykkää katsella omaa peilikuvaansa ja "lentokoneella lentämisestä".

Jaksaa kannattella päätään mahallaan ollessa. Eikä saa enää raivareita jokasella kerralla, kun nostetaan olkapäätä vasten tai lasketaan masulleen. Ennen kiukutteli joka kerta, kun ei jaksanu kannatella päätään kunnolla vielä.

Ääntelee. Jokeltelee, kiljahtelee, ähisee, puhisee ja ölisee. Pääasiassa jokeltelee eri vokaaleilla ja päästää välillä pienen kiljahduksen, ja ellei kukaan huomioi tai vastaa niin alkaa pitää omaa pientä kitinää ja hakee kiukkua.

Ei vielä naura, mutta pientä naurun kiherrystä on kuultu.

Ihana kamala imetys

Kuten monet varmasti luulee aluksi, että imetys on ihan peace of cake - tissi vaan vauvan suuhun ja that is it! No eipä ole.. Imetys ei onnistunu heti millään, kun Venla oli kätilön sanojen mukaan laiska syömään, kun oli yliaikanen ja saanut napanuoran kautta helposti ravinnon siihen saakka. Asiaa ei auttanu yhtään se, että omaan matalat rinnanpäät joista neiti ei saanut kunnolla edes kiinni ja pelkästään lupsutteli tissillä. Maito alko kuitenkin nouseen sunnuntai illasta (Venla syntyi lauantai iltana) ja seuraavana aamuna tissit oliki sellaset ohhohoijaa Pamela Anderson triplamega DD-kupit! Tissien ollessa niin turvoksissa ja täynnä, ei Venla sillon ainakaa saanut tissistä otetta, joten sain heti avuksi rintakumin, jolla sainkin imetyksen onnistuun. Maanantai iltana tehtiin syöttöpunnitus, jotta saatiin osviittaa syökö neiti hyvin, kun oli kerta laiska alkuunsa. Ja kyllä söi! Kun sen muutaman päivän ikäselle vauvalle olis riitäny kerralla 20 ml maitoo, niin Venla imas kitusiinsa huikeet 60 ml! Nukku meinaattes hyvin sen jälkeen ähkypallona. Ite olin ihan fiiliksissä, että sain imetyksen onnistuun niin nopeasti ja että tästä on hyvä jatkaa puolen vuoden täysimetykseen. 

 

 Kotiin kun päästiin, niin laitoin miähen hakeen heti kaupasta rintakumit, koska ilman niitä ei imetyksestä tullu mitään. Maitoakin riitti ihan yllinkyllin, mutta ylimääräsiä en tajunnu ottaa talteen. Kun Venla oli kolmen viikon ikänen, päätin että se rintakumien välineurheilu saa luvan loppua. Viikon verran käytin rintakumeja öisin ja aamulla, sekä muutamia kertoja päivällä. Olihan siinä pientä itkupotkuraivaria, mutta reilussa viikossa päästiin niistä kokonaan eroon ja rinnanpäät alko muotoutua niin että Venla sai hyvän imuotteen.

Imetys on sujunu suhteellisen hyvin, mutta neidin ollessa reilun kuukauden ikänen teki tissit jonkilaisen taantuman tosta noin vaa, joka kesti toista viikkoa! Ei auttanu vaikka kuinka olisi imettäny ja yrittäny saada "maitotilausta" aikaseks - ilman korviketta ei selvitty. Vaikka Venla oli tissitelly 30-45 minsaa putkeen, niin hetken päästä huusi nälkäänsä pää punasena, pakkohan se maha oli jollain täytettävä! Hissukseen maito alkoi riittään ja imetys on onnistunu taas. Satunnaisesti joutu antaa muutaman kymmenen milliä pullosta lisänä. 

Nyt Venlan ollessa 2,5 kuukauden ikänen, on neiti päättäny ettei syö tissiä päivällä. Vain pullo kelpaa. Yöllä ja aamusin imetys sujuu, mutta päivällä ja iltaa kohden syöminen on pelkkää huutoa. Pelkän tissin näkeminenki saa välillä hirveet kilarit aikaseks. Joten viikon verran ollaan menty niin, että yöllä ja aamusin imetys, mutta loppupäivän maidot pumppaan ja ne annetaan sitten pullosta. Onhan siinä hommansa, mutta viitti väkisin toista huudattaa. Mutta toivottavasti tää on vaan jokin vaihe, ettei jouduta kokonaan siirtyy pulloruokintaan. Tosin tänään ensimmäistä kertaa sitten - en edes muista - ollaan säästytty ilman suurempia kilareita ja imetys on onnistunu! Näiden takapakkien jälkeen olen "luovuttanut" sen puolenvuoden täysimetyksen suhteen ja mennään päivä kerrallaan.

Vauvan tyllimekko

Jo ennen Venlan syntymää olin ystäväni kanssa pikaisella shoppailukierroksella kun näin Lindexillä aivan ihanan valkoisen pitsimekon, joka olisi sopinut täydellisesti laittaa kastetilaisuuden jälkee neidille päälle. Silloin sitä mietittiin ostaako vai eikö osta, kun ei tiennyt minkä kokoinen olisi kannattanut ottaa ja takaraivossa joku pieni ääni kuiskutti, että "jos se sittenki onki poika", vaikka ultratäti oli selkeästi nähnyt tytön tulevan. Ja en ostanut! Jälkeenpäi vähä harmitti.

Mutta yhtenä iltana muutamaa viikkoa ennen ristiäisiä selailin nettiä ja vastaan tuli vauvan tyllimekon ohje. Ohje oli sen verran helppo ja selkeä, että jopa minä sen osaisin itse tehdä! Toisinsanoen mekkoa tehdessä ei tarvinnut ommella mitään, vain ja ainoastaan leikata tyllit sopivan mittaisiksi ja "solmia" ne haluamaansa nauhaan. Helppoo kun mikäkin! Tuumasta toimeen ja tilasin nettikaupasta Nappikauppa Punahilkka pari rullaa tyllinauhaa ja valmiiksi virkatun hiuspannan, johon tyllit solmitaan. Alunperin tarkotus oli tehdä yksi mekko, valkoisen ja vaaleanpunasen sekotus. Ensimmäisen kerroksen jälkeen totesin, että mekosta tulee aivan liian massiivinen neidin kokoon nähden, joten mekkoja tuli lopulta kaksi. Toinen on täysin vaaleanpunanen ja toinen valkoinen, jossa on muutama korostustylli vaalenapunasta, joka sitten vaihdettiin päälle kastetilaisuuden jälkeen. Mekoista tein tarkotuksella vähän reilumman kokoset, jotta Venlan kasvaessa niitä pystyy käyttään vielä myöhemminki.

 

Synnytyskertomus

Tarkotus oli kirjottaa synnytyskertomus jo aikaa sitten, mutta se jäi. Mutta tässä se nyt olis.

13.4.2015

Laskettu aika ohi kahdella päivällä ja käytiin neuvolassa miähen kanssa yhessä yliaikaskontrollissa, kun oli kotona kyseisen viikon talvilomalla. Neuvolassa käytiin läpi kaikki normijutut mitä aiemmilla neuvolakäynneillä, mutta saatiin aika yliaikasultraan äippäpolille kahdeksan päivän päähän.

21.4.2015

Yliaikasultraus. Neitokaisella kaikki kunnossa ja painoarvioks saatiin 3900g, eli ei mikään jättiläinen tulossa ja mahtuisi tulemaan alakautta ilman mitään sektioita. Äippäpoli käynnillä saatiin aika synnärille käynnistykseen.

23.4.2015

Synnärillä. Oltiin miähen kanssa varauduttu, että nyt vihdoin saadaan tytsi maailmaan ja jään sairaalaan samalla reissulla. Myös sairaalakassi oli pakattu valmiiks. No enpä jäänyt, siellä tutkittiin ja ultrattiin uudestaan ja todettiin, että neidillä kun on kaikki hyvin ja istukka toimii moitteettomasti, niin kotio vaan, ei tänään käynnistellä. Mutta käskettiin soittaa synnärille seuraavana päivänä, viimestää sitä seuraavana että millane tilanne synnärillä on ja onko tilaa. Miähen kanssa oltii molemmat iha suu pyöreenä, kun ymmärrettiin että kun saatiin aika käynnistykseen niin sillon myös laitetaan käyntiin. Mutta ei, kotio lähdettiin - hieman pettyneinä.

Rv 41+5

24.4.2015

Nukuttiin miähen kanssa aamulla pitkään, syötiin aamupalaa ja mietittiin kannattaako synnärille soittaa, kello näytti kuitenkin jo puoltapäivää. Päätin silti kokeilla onnea ja synnärin päästä toivotettiin tervetulleeksi synnyttämään vaa, tilaa on. Otettiin taas sairaalakassi mukaan ja lähdettiin ajeleen kohteeseen. Perillä päästiin heti saliin, koska tarkotus oli laittaa oksitosiinitippaan

käynnistykseen. Juuri ennenkun olin saamassa kanyylia käteeni, niin samainen lääkäri joka oli edellisenä päivänä passittanut meidät kotiin, tuli vielä tutkimaan uudestaan ja totesi, että ei laiteta tippaan, vaan ballonki, jonka jälkee voitas lähtee takas kotio ja tulla seuraavana päivänä takas. Katottii miähen kans toisiamme, että taasko meidät laitetaan ajaa takas kotio. Matkaa yhteen suuntaa oli kuitenki 55km

Noin klo 13.00

No, lääkäri asetti ballonkin paikoilleen jonka seurauksena alko välittömästi tulla supistuksia. Lääkäri lähti ja kätilö jäi seuraileen käyriä. Makasin käyrillä puolisen tuntia jonka jälkeen oltaisiin saatu lähteä kotiin, mutta pediltä noustessa holahti verta reisiä pitkin sen verra paljon, että kätilö totesi josko katsottaisii sitä kotiinlähtöä parin tunnin päästä uudestaan.

Supistuksia tuli säännöllisesti ja kätilö ilmotti että tuskin tässä kotiin sittenkää pääsen lähtee. Jossain vaiheessa sanoin miähelle, että tuntuu kuin ballonki olis lähteny pois paikoiltaan mutta kun meille ei sanottu muuta kun että se tulee itsestään pois kun on tehtävänsä tehnyt, joten annoin asian olla enkä siitä sen enempää maininnu kenellekkään. Supistuksetkin tuntui laantuvan iltaa kohden. Vuoro vaihtui ja yökätilö tuli esittelemään itsensä ja kyseli samalla ballonkista, jolloin vasta kerroin sen ehkä irronneen aikaa sitten jo. Kätilö tutki ja totesi, että on selvästi lähteny paikoiltaan ja otti vempeleen irti. Kello näytti lähemmäksi puolta yötä ja miäs passitettiin kotiin, sillä mut siirrettäisiin pois salista tarkkailuhuoneeseen. Mies lähti kotio nukkumaan ja itse jäin sairaalaan, vaikka yökätilö sanoi että periaatteessa olisin myös voinut lähteä kun supistuksetkin oli laantunu.

Ehdin pari tuntia nukkua, kun supistukset tuli takasin ja sellasella voimalla että heräsin niihin. Jonkun pari tuntia sinnittelin ja nukahtelin supistuksien välissä, kunnes supistukset repi selkään etten saanut enää nukuttua. Soitin kelloa ja sain kipupiikin olkapäähän. Lääkkeen alkaessa vaikuttaa tuntu kuin olisin ollut ihan pöllyssä ja supistukset oli siedettävän tuntuset ja nukahdin.

Lääke vaikutti parin tunnin ajan ja heräsin taas älyttömän kipeisiin supistuksiin ja oli pakko nousta ylös, kävelin ympäri huonetta ja välillä keinutella lantioo tai heijailin keinutuolissa. Soitin kello josko kipuihin olis saanut jotain apua ja ilmeisesti olin sen verran tuskaisen näkönen että kätilö päätti tutkia kohdunsuun - 4 senttiä auki.

Sain lämpöpussin ja jumppapallon, niillä pärjäsin jonki aikaa kunnes selkää repi niin paljon ettei mikään asento ollut hyvä, ei paikallaan olo eikä liikkeellä. Supistuksia tuli 3-4 minuutin välein ja järkyttävällä voimalla. Lopulta oksensin ja itkin pelkästä kivusta. Jossain vaiheessa vuorokin taas vaihtui ja uusi kätilö tuli ja ehdotti ilokaasua kipuihin.

Klo 7.40

Sain soittaa miähelle että hän saisi tulla jo seuraksi, kun mut siirrettäisiin saliin. Höngin kaasua ja kätilö ehdotti kohdunkaulan puudutetta. Kelpas! Sattui niin paljon, eikä ilokaasusta yksinään ollu enempää apua. Lääkäri tutki - liki 6 senttiä auki ja laittoi puudutteen.

Klo 9.15

Puudute alko vaikuttaan ja mieskin saapui perille. 

Klo 9.35

Supistukset alko tuntuun taas enemmän ja puudutteen lisänä otin ilokaasua. Samoihin aikoihin alettiin valmistella epiduraalia varten ja noin kello 10.30 sen sain, jonka jälkeen olo oli ihan toinen. Ihana autuus! Jonkin aikaa nukuinki epiduraalin jälkeen. 

Klo 13.00

Supistukset tuntuu enemmän, eikä pystyasennossa ja liikkeellä olo auta. Saan toisen annoksen epiduraalia ja samalla kun kätilö laittaa mua käyrille, niin sanoo että iho tuntuu kovin lämpöseltä ja lykkää kuumemittarin kainaloon - kuumetta 38.2. Nice. Kuumehan tästä puuttukin. Saan antibioottitipan. Lapsivettäkin lorahtaa hieman, mutta korkealta.

Noin klo 15.00

Saan vielä kolmannen annoksen epiduraalia ja kohdunsuu auki liki 9 senttiä.

Klo 16.20

Epiduraali auttaa hyvin ja supistukset tuntuu pelkästään paineentunteena. Kohdunsuu täysin auki, mutta varsinaista ponnistustarvetta ei ole, joten odotellaan. Kuumekkin nousee 38.8 asteeseen. Kätilö alkaa laittaa tavaroita valmiiks, opastaa harjotusponnistuksia ja pian tulee ponnistustarve.

Klo 17.25

Meille syntyy täydellinen kymmenen pisteen tyttö!

Kaikkinees synnytys on merkattu kestäneeksi 15h 35min. Synnytys ei lopulta ollut edes niin paha mitä olin kuvitellut, vaikka oli kestoltaan pitkä. Varsinkaan ponnistusvaihe, se oli ihan piece of cake verrattuna aamuyön supistuksiin ennenkuin sain epiduraalin. Sekä mulla on edelleen ja varmaan ikuisesti hukassa mitä kaikkee on tapahtunu aamuyöstä 5-6 aikaa siihen kun sain epiduraalin. En yksinkertasesti muista siltä kivulta kaikkea.

Kastejuhla

Tyttäremme ristiäisiä vietettiin viikkoa ennen juhannusta lapsuudenkodissa vanhemmillani, sunnuntaina 14.6. Alunperin suunnitelmissa oli, että kastetilaisuus pidetään ulkona takapihan terassilla, mutta tämä Suomen sää kun on tälläinen kun on, niin tuli suunnitelman muutos ja tilaisuus pidettiin vanhassa 1800-luvun luhdissa.

 Vieraat kutsuimme tulemaan hyvissä ajoin ennen itse tilaisuutta, koska suurin osa vieraista tuli pitemmän matkan takaa, joten tarjolla oli pientä suolaista ja salaattia. Papin saapuessa käytiin kastetoimitus pikaisesti läpi kummien kanssa, jotta kukin tietää mitä tekee tai lukee missäkin kohtaa. Itse "päätähti" puettiin 50-vuotta vanhaan kastemekkoon, jossa minut on itsekkin aikoinaan kastettu, ja siirryimme koko porukka "sateenvarjo armeijana" luhtiin.

Kastetilaisuus oli kaunis ja tunnelmallinen himmeässä valaistuksessa. Kasteen toimitti Hämeenkyrön seurakunnan pappi, Harri Virtanen. Kummeina on miähen pikkuveli, sekä meidän yhteinen ystäväpariskuntamme ja sylikummina oma pikkuveljeni. Kasteen jälkeen siirryimme takaisin sisätiloihin kahvittelemaan.

Nimeksi tyttärellemme annoimme Venla.