Saapuihan se lumi vihdoin tänne! Päivät on heti valosampia ja kirkkaampia, kun musta ja ankea maa peitty lumen alle. Ja kohta on joulu!
Viime viikon perjantaina meillä hihkuttiin, tuijotettiin suu ja silmät pyöreinä, eikä syömisestä meinannut tulla mitään, kun piti ikkunasta katsella leijalevia lumihiutaleita. En tiedä kuinka paljon Venla ymmärsi hiutaleiden päälle, mutta ainakin niitä oli kiva katsella, kun ne hiljalleen tippu maahan.
Harmi vaan, että tälle viikolle on luvattu heti jo taas plussakelejä ja vesisadetta. Mutta harvemmin tuo ensilumi on silti se pysyvä lumi, varsinkaa täällä etelämpänä. Vaunulenkitkin on paljon kivempia, kun ei ole kotio tullessa polviaan myöden kurassa ja märkänä. Ja pakkaskeleillä se lumen narskunta vaunun renkaiden ja jalkojen alla on ihanan rauhottava ääni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti