Tutkimusten mukaan ei ole mitään merkitystä lotraako raskausaikana öljyjen ja voiteiden kanssa kuinka paljon vaan, niin silti niitä arpia saattaa tulla. Geeniperimän sen pitäs päättää, millai iho kestää tuon jalkapallon kasvun. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kosteutettu iho kestää paremmin venymisen ja antaa periksi, verrattuna kuivaan ja korppuseen ihoon. Ihan silläkin, koska omat kämmenselät menevät talvella jäätävän huonoon kuntoon! Kuivalla pakkaskelillä kun laittaa kädet nyrkkiin, niin voi lähes kuulla kun rystysten kohdalla iho repeää kahtia paperin lailla.
Joten, hommasin hyvissä ajoin (varmaa rv 9) raskausarpien ehkäisyyn monien suosimaa Bio-oilia purkillisen. Bio-oilin ohjeissa on, että öljyä kannattaa alkaa käyttämään neljännellä raskauskuulla, eli pikasesti laskettuna (=pikasesti googlaamalla) rv 13-16. Aloitin käytön jo hitusen aiemmin. Purkki on ollut varsin riittoisa, mutta en osaa sanoa kuinka kauan tuo yksi puteli riittää, sillä hommasin Bio-oilin kaveriksi pari muuta putelia.
Madaran pihlaja vartalovoin sekä vartaloöljyn. Tuota bobybutteria (vartalovoita) olen lähinnä käyttänyt jalkojen kuivaan ihoon, sillä öljy ei tunnu imeytyvän kunnolla niin kuivaan ihoon. Öljyä olen sitten käyttänyt masuun ja kylkiin. Tähän asti olen pystynyt iloitsemaan, etten näytä mahan kohdalta seepralta! Kunnes kolmisen viikkoa sitten kun käytiin miähen kanssa saunassa, ajattelin että katotaas vähä peilillä näkyykö mahassa tai kyljissä mitään jälkiä.
Meinasin jo hyppiä riemusta ja oli ihan voittaja olo... kunnes mä sen bongasin... tuon pienen kastemadon alun... Onneks tuolla kastemadolla on pituutta vain sellasen sentin verran ja jää housujen pännärin alle piiloon! Epäilen suuresti, että madon syntymä johtuu vajaan kahden viikon öljyttömyydestä. Sillä jouluna olimme porukoillani ja saunottua tuli monena päivänä, enkä tajunnut mitää öljypurkkia mukaan ottaa. Ja joulun jälkeen kotiuduttua odotti olkkarin remppa, jonka aikana ei jaksanut edes miettiä mitään massun kosteutusta, kun tavarat oli kaikki hujan hajan ja levällään. Joten olkoot sitten jatkossa muistutuksena kastemato mahassa.
Meinasin jo hyppiä riemusta ja oli ihan voittaja olo... kunnes mä sen bongasin... tuon pienen kastemadon alun... Onneks tuolla kastemadolla on pituutta vain sellasen sentin verran ja jää housujen pännärin alle piiloon! Epäilen suuresti, että madon syntymä johtuu vajaan kahden viikon öljyttömyydestä. Sillä jouluna olimme porukoillani ja saunottua tuli monena päivänä, enkä tajunnut mitää öljypurkkia mukaan ottaa. Ja joulun jälkeen kotiuduttua odotti olkkarin remppa, jonka aikana ei jaksanut edes miettiä mitään massun kosteutusta, kun tavarat oli kaikki hujan hajan ja levällään. Joten olkoot sitten jatkossa muistutuksena kastemato mahassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti