Oli jo taas aika tehdä kuontalon projektia eteepäi. Edellisestä värjäyskerrasta oli aikaa reilun nelisen kuukautta aikaa. Tyvi oli kasvanu ainaki kilometrin verran, todellisuudessa kuitenki vaan sen viitisen senttiä. Viimesen kuukauden ennen värjäilyä kirosin lähestulkoo joka harjauskerralla sitä takkupallolatvaa, luonnonkiharat jeejee! Ponnarilla ei hiusmäärää pystyny enää koko päivää pitää ilman että tuli nassuun kasvojenkohotus-efekti tai että päänahka huusi hoosiannaa, saati että se leijonanharja olis vapaasti auki. Nutturasykkyrä jäi ainooks vaihtoehdoks, mutta alko se jokapäiväne pikkumyyltäki näyttämine jo tympii ja päätin, että leijonanharjasta saa nipsasta pois sen viistoista senttiä ainaki.
Ennen
Pienen taikasauvan heilautuksen - yhden vaalennuksen, taiton, hopeashampoo käsittelyn ja viidentoista sentin lyhennyksen jälkeen leijonanharja muistutti jälleen hiuksia! Hiuksia pestessä ne tuntuu loppuvan kesken ja harjatessa harja juoksee hiusten läpi kevyesti (jos muistaa pesun jälkee laittaa sen hiusöljyn). Hopeashampoo pesujen jälkee olen kuontaloa saanu tuosta vielä vähän vaaleemmaks, sekä muutamia ei haluttuja granny suortuviakin.
Jälkeen
5 kommenttia:
Ymmärrän. Mut silti!
Niin mitä? :o
Lyhyt. Nyyh!
Lähetä kommentti