Hitusen pitkäks venähtäneen hiljaiselon jälkeen taas täällä! Voin sanoa, että meni melkein kuukausi etten edes avannut oman blogini sivua, koska tiesin että mitään uutta siellä ei ole ja uuden kirjottaminen vaan jäi. Loppuvuosi oli mukamas niin kiireistä aikaa etten kerinnyt edes miettiä mitään postauksia. Nyt aattelin ottaa itestäni niskasta kiinni ja edes yrittää saada jotain aikaseks tänne, varsinkin nyt kun työsopimus loppui vuodenvaihteeseen. (aikaa pitäs olla toisinsanoen enemmän - ei vaa mun mielestä) Eli tässä on muutama kuukausi niin sanotusti työtöntä aikaa ennenkuin äippäloma alkaa maaliskuussa. Sen verran tässä on kuitenkin saatu aikaseksi, että vanhempainraha -ja äitiyspakkaushakemus lähti vihdoin viikonloppuna Kelaan. (sitä pakkausta odotellessa, iii!!)
Raskaustodistuksenki sain neuvolasta jo hyvissä ajoin ennen joulua, mutta taisi se tuossa pöydällä ja kalenterin välissä, ja ties missä pyöriä kolmatta viikkoa. On se joskus vaan niin vaikeeta räkästä kirjekuori kiinni ja viedä postilaatikkoon! Ja taisi se todistus olla hukassakin siinä välissä, nimittäin muiden tehdessä joulusiivousta ja joulua muutoinkin, niin me miähen kanssa revittiin hampaat irvessä meillä olkkarissa tapetteja irti, mutta siitä lisää vähä myöhemmin.
 |
| rv 20+6 |
Raskauskin alkaa olemaan hyvällä mallilla, ensimmäisten 18 viikon aikana se vessanpytty tuli varsin läheiseksi ja tukevaksi ystäväksi. Kun tuo pahoinvointi on nyt selätetty niin seuraavana ongelmana alkoi ilmetä mahan kasvaessa, että kui saamarin kankee ihmine voi olla! Siis sukkien laitto! Niin yksinkertanen asia ja niin vaikeeta. Pää punasena saa välillä ähertää sukkia jalkaan (sukkahousuista puhumattakaa) ja se olo sen jälkeen on kuin merinorsulla, joka viimesillä voimillaan repii ittensä rantaan niillä avuttoman pienillä räpylöillä. On meina deodorantin kestävyystesti lujilla! Mutta on tää potkupallomaha kaikesta huolimatta ihana!
 |
| rv 27+4 |
Tuossa yksi ilta laskeskelin, että aika liki 10 viikkoa sitten tunsin ensimmäiset kevyet liikkeet. Nyt ne on kaukana niistä kevyistä hipasuista, sillä aikamoista potkunyrkkeilyä tulee. Välillä tuntuu, että toi mötikkä haluaa väkisin tulla kyljestä läpi. Tuleva isukkikin on saanut osakseen näistä tirvasuista, kun erehty painaa päänsä tuohon massulle, niin johan tuli kunnon vastapalloo poskeen samantie. Marras-joulukuun vaihteessa kun oltiin rakenneultrassa, oli hauska seurata monitorista koska tuli potku alavatsaan, kun sen myös tunsi samalla. Samalla reissulla saatiin tietää, että meille on tulossa mahdollisesti vaaleanpunainen kääryle - tyttö!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti