Kuten jo tässä olen kirjotellut, niin Venlalle puhkes vihdosta viimein ne ekat hampaat. Sen myötä meidän rutiineihin tullut lisäystä. Venlan hampaiden pesu. Se on muuten taitolaji se homma. Alkuun iltaisin Venlaa oli viemässä suoraan iltamaidon jälkeen nukkuun, kun matkalla muisti jotai unohtaneen ja teki uukkarin vessaan hampupesulle. Aamusin saatto mennä pitkälle aamupäivää, enneku muisti taas sen homman. Nyt vajaan kuukauden verran legoja ollaan pesty ja nyt vasta se alkaa tuntuu iha normirutiinilta.
Itse se pesu onkin kyllä sit iha toinen juttu. Legoja pestessä suu kyllä aukee aina, mutta hammasharjasta imastaan ekana se vesi ja tahna, jonka jälkeen kielellä mälvätään mahdollisimman paljon, jottei varmasti harjalla pääse käsiksi niihin kahteen pieneen naskaliin. Joten varsin useesti hampaiden pesu päättyykkin Venlan osalta pieneen kiukutteluun, kun yritetään edes päästä hipasuasteelle niihin legoihin. Toisinaa onnistuu paremmi ja toisinaa sitten ei ollenkaa (ja useimmiten ei). Ollaan annettu Venlalle omaan käteen harja ja sitä hartaasti imeskeliki, mutta nyt sitä odotetaan silmät loistaen sitä varten, että voi harjan painovoimaa testata heti. Eli ei harjaa omaan käteen vähää aikaa. Ja kunhan tuo neiti tosta vähän vielä kasvaa, niin voitaisiin ehkä päästä paremmin yhteisymmärrykseen siitä, miksi ne hammaspeikot tarvii pestä pois. Tai sit ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti