Hieman reilun vuoden verran olen ollut kotona ja äitiyslomalla kymmenen kuukauden ajan. Ja nyt äitiyslomani tai Kelan mukaan virallisesti tämän hetkinen "lomani" - vanhempainvapaani - loppuu parin päivän päästä, lauantaina, 16. päivä. Tosin töihin en ole palaamassa, vaan jatkan kotihoidon tuella. Eikä kyllä olis edes työpaikkaa mihin palata, sillä en halunnut että silloista määräaikaista sopimustani oltaisiin jatkettu enää. Syitä en nyt ala luettelemaan sen enempää. Olisi kylläkin tosi outoa, että jos se työpaikka olisi ja sinne tarvitsisi nyt palata, sekä laittaa Venla päivähoitoon.
Tuo pieni ihminen, joka ei ole vielä edes yhdeksää kuukautta vanha, vierastaa joitakin ihmisiä ihan kamalan paljon, oppinut muutama päivä sitten vasta ryömimään eteenpäin ja joka on mun perään ihan hirveesti. Laittaa nyt sellainen hoitoon, joka huutaa perään pelkästään jos ja kun katoan nurkan taakse. Ei tulisi kuuloonkaan. Ja lisäksi haluan, että ne ensimmäiset askeleet tai sanat koettaisiin kotona, eikä jossain muualla ja tyyliin Venlaa hoidosta hakiessa meille ilmotettaisiin että tänään sen eka sana tai askel tuli.
Joillain ei kuitenkaan ole mahdollisuutta jäädä kotiin lapsen kanssa äitiysloman loputtua. Jotkut eivät edes halua jäädä ja palaavat mahdollisimman nopeasti takaisin töihin. Ja joillain yrittäjillä ei juurikaan ole mahdollisuutta edes äitiyslomaan. On siis kiva, että saan jäädä Venlan kanssa kotiin vauva-arkeileen. Vaikka se päivä vielä koittaa, että Venla tarvii viedä päivähoitoon, mutta ei vielä, onneksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti