Vauva kissatalouteen

Pamahtaessani paksuksi sain muutamilta tyypeiltä kysyviä katseita, että mihkäs me hukataan meidän kissat kun vauva on tulossa. Että kissat tukehduttaa vauvan. Yhtä kysyvänä katsoin takaisin. Siis hä?Miksi meidän pitäisi hukata kissoja mihinkään? Kissat kuuluu meidän pieneen perheeseen, eikä ne ole menossa yhtään mihinkään ja kun kerta olen sellaiset hommannu, niin ne myös hoidan loppuun asti. Itse olen elänyt jos jonkilaisen elukan kanssa koko ikäni ja hei, edelleen tässä hengissä ollaan! Monelle tuntuu olevan ylitsepääsemätön ongelma yhdistelmä vauva ja eläimet. Ja harmittavan usein näkee ilmoituksia netissä, joissa epämääräsesti ilmoitetaan annettavaksi lemmikki mahdollisimman nopeasti pois. Ainoastaan siinä vaiheessa suostun näistä luopumaan, jos miähen allergia pahenee radikaalisti tai kissat eivät yksinkertasesti vaan sopeudu tähän elämäntilanteeseen.

Meillä en antanut edes vaihtoehdoksi laittaa kissoja pois, vaan hommattiin makkarin ja olkkarin väliin haitariovi, jolla estetään pääsy kissoilta makkariin ja se on alettu opettaan noille kahdelle luupäälle jo hyvissä ajoin. Sekä pinniksen päälle olen iskältä tilannut varuiks suojaverkon, mutta pelkästään tuolla ovella jo pystymme rajottaa kissojen kulkua. En ole jaksanut edes alkaa stressailee aiheesta kuinka saada sopeutuu kissat vauvaan. Eikä mitään ongelmia ei ole tähänkää asti ilmenny aikuisista tai pienistä lapsista, joita meillä on käynyt. 

Toinen meidän kissoista on heti kaikkien kaveri ja tuo toinen katsoo hetken aikaa sivusta, jonka jälkeen pyörii jaloissa rentona. Neuvola täntsän kanssa juuri viime viikolla keskusteltiin tästä kissat ja vauva asiasta, eikä hän nähnyt mitään ongelmaa, että meillä on kissoja. Sanoi, että se on vaan parempi näin päin, että tavallaan siedätän kissasta aiheutuvaa allergeenia vauvaan koko raskauden ajan, kuin että hommattaisiin kissa vasta vauvan tulon jälkeen. Ennemminki näen jonkilaista ongelmaa ehkä vasta siinä vaiheessa, kun muksu alkaa ymmärtää maailman menosta enemmän ja lähtee liikkeelle, että kuinka kovakourasesti retuuttaa ja rienaa noi kissat väsyksiin.

Happy birthday

Jyep. Niin taas vuosi vierähti ja tää tuleva mamma sai vuoden ikää lisää.

Tuo ukko sai totaalisesti yllätettyä mut synttärinäni! Olin jo ihan varma ettei edes muista, että synttärit tulossa, kun ei puhunut mitää. Äireen kanssa viestittelin päivällä, tyyliin "Byäääähh, se on miäs, ei se mun synttäreitä muista!!". Mutta toisin kävi. Miäs tuli töistä kotiin ja onnitteli, ajattelin jo mielessäni, että "Joo, tässäkö tää oli? Ois edes tikkarin tuonu". Noh, pakattiin siinä normisti uimakamat ja lähdettiin uimaan, kuten oltii sovittu. Ei kuitenkaan menty suoraan kylpylään ja miäs sanokin hakevansa mun lahjani ja poikettiin siinä matkan varrella kultasepän liikkeeseen.

  Jee, se muisti sittenki! 

Sain pienen paketin ja luvankin avata sen samantien, mutta ajattelin silti odottaa takas kotio. Mentiin kylpylään ja miäs meni uimaan matkauintinsa ja sillä välin itse pääsin lillutteleen hissukseen mahani kanssa veteen, kun vielä saan uimassa käydä. Kun miäs oli aikansa uinu, niin jäätiin yhdessä vielä hetkeks aikaa lillutteleen ja ehdotin, josko käytäisiin kaupassa uinnin jälkeen ja haettas jotain hyvää ja herkuteltais tää perjantai ilta sohvalla. Miäs siinä totesi, että hänel onki suunnitelmissa, että lähdetään käymään yhdessä syömässä jossain illan aikana, mutta mä en saa sitä vielä tietää mihin päin suunnataan.

Epäreilua salailla noin!

 Uitiin loppuun, käytiin nopsasti kaupassa ja tultiin kotiin, kun miäs totesi hissillä, että ootas hetki, käyn hakemassa yhen jutun häkkivarastosta. Siinä odottelin kellarin ulkopuolella ja funtsailin, mitä se nyt juur muka sieltä meitin tetrispelihäkkivarastosta tarttee. Ja siinä olinki suu pyöreenä, kun miäs tuli takas mun matkalaukkuni kanssa, kysyinki et aatteliks se ajaa mut pois kotoo vai. Sain vastauksen, että mulla on 40 minuuttia aikaa pakata tarvittavat vaatteet sun muut yhden yön ajaks, ettei tulla takas kotio syömisen jälkeen. 

Okei, tää menee koko aja oudommaks.

Pakkaillessa yritin miettiä mihin hiivattiin ollaan menossa ja yritinki moneen kertaa kysellä, että minkälaista vaatetta tarviin mukaan. Sain epämääräsiä vastauksia ja yhtä epämääräsesti pakkailin vaatteita ja muita tarvittavia mukaan. Oletin, että mennään syömään ja johonkin hotelliin yöks. Olin siihen mennessä jo unohtanut saamani lahjan ja lähdin sitä availeen. Paketista löytyi korurasia ja pitkään haluamani kaulakoru, Kalevalan Vanamo! Jeij, mä sain vihdoin!!

Sitten kohti tuntematonta.

Saatiin tavarat pakattua mukaan ja lähdettiin tien päälle. Siihen mennessä olin saanut tivattua, että matkoihin menee tunnin verran ja meillä on pöytävaraus tehtynä. Niiii.. Meiltä ajaa tunnin Tampereelle, Hämeenlinnaa, Turkuu ja Helsinkiin. Ei helpottanu sitten yhtään arvuuttelua mihin mennään. Kotipihasta hetken ajettua pystyin karsiin vaihtoehtoja pois mihin päin ollaan menossa ja lopulta auton nokka näytti kohti Turkua. Kysyin ollaanko menossa Caribian kylpylään, kun sinne olen halunnut päästä jo hetken aikaa käymään. Sain vastauksena, että ei. Kotona olisi kyllä kerrottu jos uikkarit tarvittaisiin mukaan. Mun vaihtoehdot loppu siihen, koska mihinkään kylpylään ei oltu menossa, joten Ruissalo ja Naantali tippui myös pois, enkä muita hotelleja sitten tiennytkään Turusta. Matkalla ehkä miähen onneksi viestittelin yhden kaverini kanssa, enkä ehtinyt seuraileen mihin päin mennään. Ehdin aina välillä katsoa vilaukselta, että käännyttiin kylttien perässä joissa luki "satama". Ja vasta satamassa perillä sain hämmennyksestäni suuni auki ja kysyin, ollaanko mahollisesti menossa laivalle. Sinnehän me. Baltic Princessille! 

Miäs oli varannu meille pöydän Grill Housesta illaksi ja seuraavalle päivälle. Saatiin syödä hyvin ittemme pinkeiks ja illempana herkuteltiin hytissä ja kateltiin elokuvaa. 

Voiko parempaa synttärilahjaa toivoo? 

Kiitos rakas miäheni ♥

Lahjasaalis!

Puolisentoista viikkoa sitten pideltyiltä baby showereilta tuli niin paljon lahjoja, että päätin tehdä saamista lahjoista oman postauksen. Toiveena olin muutamalle puhunut, että jos sitä ihan mini-kokoista vaatetta, 50-62 senttistä, kun sillä kokoluokalla on hitusen vajautta. Vaikkakin tuo on juuri se vaatekoko, jota tarvitaan sen vähimmän ajan. Mutta kuten aikasemmin mainitsin jo, en halua Minin hukkuvan vaatteisiinsa, joten nyt on varalla vähän jokaista kokoa. Eikä Minin sitä lopullista pituutta tiedä vielä edes. Vaatteita tulikin sitten kokoluokissa 56-86.

Oma äippäni oli tehnyt Minille neulejakun sekä suloisen haalarin, josta löytyy "vain" 16 kappaletta nappeja. Toivottavasti Minillä löytyy hermoja tarpeeksi paljon, kun haalaria puetaan. Tosin sanoinkin heti haalarin nähtyä, että annan ilomielin miähen hoitaa haalarin pukemisen päälle. Jostain kumman syystä. Hih. Paketista löytyi myös kevyt peitto kesää kohden, sekä nippu erilaisia tuttinauhoja. Ja sitten sitä hernettä ei tarvi vetästä juurineen nenään, tuttinauhojen napit on äippä testannut, että pysyy varmasti kiinni.

Vaippakakkuja tuli kaksin kappalein, joiden sisältä paljastui lisänä kaikennäköisiä tykötarpeita (tulevalle äireelle kans jotain). Alapuolella kuvatut tavarat ovat suurimmaksi osaksi vaippakakuista tulleita, osa tuli muista paketeista.

Vaippakakkujen purussa menikin hetken aikaa ja tuloksena jäi huikea kasa vaippoja (näillä pärjätään ainaki pari viikkoo!), hirrrvee määrä kuminauhoja ja yksi sivullinen uhri. Sori Luspe.

Kiitos kaikista ihanista lahjoista!