Atsiuuuh!!

Tällä viikolla on suurkulutettu nessuja, nenäfriidaa, keittosuolatippoja, särkylääkkeitä, hengitysteitä avaavaa lääkettä, kurkkupastilleja, avaavaa nenäsuihketta, syöty antibioottikuuria, seisty kuumassa suihkussa kolmelta yöllä höyryhengittämässä räkänenää, käyty polilla, valvottu öitä, niistetty neniä ja lohdutettu itkuisia räkäneniä, että "kyllä se siitä", pyyhitty vuotavia neniä, nukuttu päiväunia ja katseltu Viaplayn lastenleffat läpi.

Jos et jo arvaa, niin meillä on koko perheen kiertävä lenssu meneillään. Viime viikonloppuna sunnuntai-iltana katselin säätiedotusta tulevalle viikolle, luvattiin aurinkoista ja lämmintä keliä. Innoissani ajattelin, että pääsenki sitten likkojen kanssa torstaita lukuunottamatta puistoon joka päivä. Maanantai aamu valkeni ja meille olikin yön aikana rantautunu kaksi niiskuttavaa räkänokkaa. Molemmat oli niin tukossa kuin vuosiksi nuohoamatta jätetty piippu. Iltaa kohden omakin olo alkoi olla vähä huono ja tiistai aamuna kurkkukipu ja vuotava nenä oli saapunu. Pari valvottua yötä ja räkis päälle, olo oli kuin katujyrän alle jäänellä.

Tiistaina käytiin tyttöjen kanssa päivystyksessä, kun Vanessalla oli röörit tukossa ja sai välillä hiukan huonosti happea. Venlallekin saatiin sitten siinä samalla antibioottikuuri korvatulehdukseen, kun toista korvaansa valitteli. Illalla pyysin miestä soittaan äitellensä, josko olisi päässyt keskiviikko illaksi apuun, kun miäs oli fribakisoissa myöhään. Olisin kyllä ilman apujakin illan pärjännyt, mutta auttoi paljon kun toinen oli mukana illan touhuissa ja tytsyjen nukkumaan laitossa. Tänään mummi tuli uudestaan käymään ja otti Venlan mukaansa ulos keinuun ja kauppaan, kun likka alkaa olla jo elävienkirjoissa. Isosti kiitos mummille!

Viimesenä räkisvuorossa on miäs, eilen illalla vähän valitteli myös huonoa oloaan. Tänään pystyi kyllä töihin lähteen, mutta on kurkku kipeenä ja nenä hiukan tukkosena. Kirjaimellisesti siis koko perheen kiertävä räkis.

Niin, että eipä lähdetty sinne puistoon. Josko sitten ensi viikolla.

Puolivuotias matami

Ensimmäinen puolivuotta takanapäin. Aika on mennyt ihan hujauksessa. Mihin meiän pieni vauva on kadonnut? Tytöstä on kasvanut ja kehittynyt pieni matami, kunnon emäntä komeineen reisimakkaroineen. Vanessa on syntyestään saakka ollut tyytyväinen vauva. Ensimmäiset kuukaudet meni syödessä, nukkuessa ja piereskellessä. Vattan kanssa ei onneksi ollut mitään ongelmaa ja ilmat on tullu pierun muodossa ulos, kun vähän kankkua on nostanut. Tyttö on ollut yhtä hymyä ja chillaillut tyytyväisenä. Nälän tai väsyn iskiessä on siitä ilmoittanut, tai kun vaippa on vaihdon tarpeessa. Miten meille on tullutkin tälläinen pikku ihminen? Nautitaan tästä helppoudesta vielä vuoden-puoltoista, kunnes alkaa ilmetä kaksivuotiaan uhman merkkejä. Taitaa silloin ottaa sen kaiken takaisin ja olla kunnon riiviö, haha!

Vanessa haluisi kovin olla jo isosiskonsa touhuissa mukana, mutta tekniikka vielä vähän pettää ja Venlakin vähän raisu otteissaan, kun ei ymmärrä ihan että siskonsa on puolet pienempi. Vanessa istuu hyvin, mutta heijasteiden puuttuessa vielä kippaa nurin keskittymisen herpaantuessa. Ja välillä Venla käy antamassa vielä vauhtia pikkusiskolleen, jolloin ainakin kippaa. Joten yksin likkaa ei voi jättää istumaan. Mutta suuremmin liikkeellelähtö halua ei ole, muutakuin että pyörähtää selältä vattalleen ja pyörii napansa ympäri. Tosin tahatonta liikkumista tapahtuu, sillä kun Vanessan laskee lattialle, niin ei samassa kohtaa ole enää hetken päästä. 

 Varpaat, lelut ja isosiskon toilailut kiinnostaa tälllä hetkellä eniten. Sukat lähtee jaloista välittömästi, ja jalkoja heilutellaa ja tutkitaan tarkkaan. Välillä ne taipuvat jopa suuhun saakka. Leluja myös pyöritellään kädestä toiseen, maistellaan, käännellää, heitellään ja rutistetaan. Ja kaikki käden ulottuvilla oleva menee suuhun ensimmäisenä. Venla saa edelleen parhaiten Vanessan nauraan! Välillä likat räkättää vierekkäin selällään lattialla. Jonkilainen telepaattinen yhteys vissiin. Saa nähdä minkälainen parivaljakko näistä kahdesta tulee.

Kesäloma

Miäs jäi kesälomalle heti juhannuksesta. Neljä viikkoa meni varsin nopeasti, sillä toimintaa ja menoa riitti koko loman ajaksi. Joko me olimme liikenteessä tai meillä oli kävijöitä. Mutta koko loman aikana olimme oman perheen kesken varmaan kolme tai neljä päivää ihan vaan kotona, ilman että meillä olisi joku käynyt tai oltaisiin jossain käyty. Kilometrejä auton mittariin tuli noin 1000 neljän viikon aikana. Käytiin Ideaparkissa ja Ikeassa. Puistoiltiin. Kyläiltiin. Syötiin - paljon. Saatiin rusketusraitaa. Keinuttiin. Hikoiltiin auringossa. Kastuttiin vesisateessa. Herkuteltiin. Kannustettiin isin joukkuetta voittoon järvisählyissä. Juhlittiin synttäreitä ja rippijuhlia. Kiireistä perhe elämää, totta tosiaan.

Kaikki kiva loppuu aikanaan ja paluu arkeen tuli. Miäs on ollut nyt pari viikkoa töissä jo ja itse yrittänyt saada likkojen kanssa arkirutiineja taas uudelleen kasaan.