Raskausviikot 19 ja 20

19. raskausviikko

Liitoskivut tuli muistuttaan olostaan parin hiljasen viikon jälkeen. Nivuset huutaa apua jo pienen kävelyreissun jäljiltä, saati kun vähän imurin ja mopin kanssa riehuu kämppää ympäri. Kipuilu säteilee alaselkään. Samoin harharjotussupistuksia on alkanu ilmetä. Maha tuntuu välillä kunnon betonipallolta.

20. raskausviikko

Tuolla pienessä yksiössä tuntuu välillä olevan aikamoiset bileet. Tosin nyt kun sitä tilaa on vielä pyöriä vaikka kärrynpyöriä, niin mikäs siinä. Mutta alieni vaikuttaa silti olevan hitusen rauhallisempi kaveri kun mitä Venla oli tässä vaiheessa. Katotaan minkälainen meininki loppua kohden on.

kuva googlesta

Ajankulu

Olin Venlan kanssa muutama viikko sitten mun yksiössä asuvan neuvolakäynnillä. Venlan siellä odotusaulassa näki pienen, kolmen kuukauden ikäisen vauvan ja sitä sitten piti kovin käydä katsomassa. Tyty yritti omaa harsoa tarjota ja jutella omiaan, mutta ei saanu vastakaikua. Ehkä enemmän oli silti kiinnostunu vauvan tutista, kun omat tutit on ollu pois käytöstä jo useemman kuukauden. Ite lähinnä kattelin silmät pyöreenä vauvaa, että oliko ne vauvat taas noin pieniä, kun mun mielestä ne on koko aja ollu tollasia vajaa metrin mittasia, kymmenkilosia pikkujättiläisiä täynnä tarmoo, virtaa ja temperamenttisyyttä. Sama homma kun etin Venlan nukelle likan vanhoista vaatteista pienen bodyn ja sukat, tuntu että onko ne oikeesti joskus mahtunu tolle päälle. Ja niistä ajoista tuntuu olevan ikuisuus. Mihkä tää aika on menny? Niinpä niin, nyt sen huomaa mitä kuullu aina muiden suusta, "lapsista sen ajankulun huomaa".

Kahden päivän ikänen, versus vuos ja seittemä kuukautta. On siinä välissä vissiin jotain pientä kasvua tapahtunu.

Sairastuvalla

Venla alotti torstaina, miäs heti perässä perjantaina, toivottavasti mä vältyn. Voihan lenssu ja man flu. Tosin onneks lenssuista alkaa olla enää muisto vaan, pientä tukkosuutta ja rohinaa jäljellä. Kumpikin oli perjantain kunnolla läkäsiä ja kuumeilevia. Viikonloppu oli hyvää aikaa sairastaa. 

Nukkumisjärjestelyt heittänyt häränpyllyä, syystä että miäs ei uniapnea laitettaan pysty käyttään tukkosena ja mä en tällöin miähen vieressä saa nukuttua, syystä että moottorisaha raikuu muutoin korvan vieressä. Ja lenssusena Venla taas ei nuku kunnolla omassa sängyssä, vaan haluaa viereen. Joten miäs majottautu muutamaks yöks sohvalle ja likka mun viereen makkariin. Eikä näin ollen mun tarvinnu tän pötsin kanssa hilautua montaa kertaa yössä edes takas makkarien välillä. Ja näin kaikki sai nukuttua paremmin, mitä nyt kymmenen kertaa yössä mun suussa oli taaperon varpaat tai hiukset - välillä tuntu olevan molemmat samaa aikaa. Josko tulevana yönä palattais normaaliin järjestykseen. Ja mä pidän toivoa yllä, että vältyn lenssuilta ja muilta taudeilta tässäkin raskaudessa, ihan niinkuin kartoin kaikki kiertolaiset Venlankin odotusaikana.