Vuosi sitten

Olo oli valtava. Iso. Tukala. Kankea. Oli laskettu aika.

11.4.2015.

Meille ultratäti sanoi synnytystapaultrassa, että vaikutti siltä että vauva olisi tulossa jo ennen laskettua. 

"Kannattaa varautua lähtöön pian"

Sen jälkeen jokasta tuntemusta jäi odotteleen, että nyt se lähtö tulee, mutta eipä tullu. Jossain vaiheessa hormonit laitto päänki jo niin sekasin että riitti kun vaan pieraski, niin ajatteli sen olevan merkki synnytyksen käynnistymisestä.

Päiviä laskettiin ja sitä maagista päivämäärää odotettiin kun kuuta nousevaa. Innolla ja vähän jännittyneenäkin. Ja niin tuntui muutkin odottavan. Vastailin viesteihin ja puheluihin jatkuvalla syötöllä monta viikkoa, että "joko nyt?". 

No ei!

Lasketun ajan lähestyessä alkoi tulla myös jo turhautuminen, kun mitään ei tapahtunu. Tuli lueskeltua netistä eri konsteja millä synnytyksen saisi käyntiin. Ehdotettiin lepoa, kolmea s:ssää, ikkunoiden pesua, pitkiä kävelylenkkejä, tulista ruokaa, vaikka mitä! Oltiin jo useampi viikko miähen kanssa kävelty ympäri kaupunkia useita kilometrejä kun aropuput, mutta mitään vaikutusta sillä ei ollut. Laskettuna päivänä turhauduin jo ihan kunnolla. Roikuin ison mahani kanssa ja pesin meidän partsin laseja hirveellä temmolla. Sen jälkeen käytiin vielä vaihtaan autoon kesänakit alle ja illaks kotio odottelee josko jotain tapahtuis. Laskin tunteja. Ei mitään, ei niin yhtään mitään. Laskettu päivä tuli ja meni.

Odottavan aika on todellakin pitkä.

Kuvat googlesta.

Meidän päivä

Klo 7.00 Venla heräs ja herätti samalla myös mut. Nostin neidin meidän väliin sillä ajatuksella että saataisiin nukkua vielä hetken aikaa. Turha luulo. Venlan missio herättää isukki onnistu varsin helposti. Makoiltiin vielä kaikki kolme jonki aikaa sängyssä enemmä ja vähemmä silmät ristissä.

Klo 7.45 lähdin tekemään Venlalle aamupuuroa ja syötiin samalla itse aamupala, kun kerta tällä viikolla se on aamuisin ollut mahdollista. Miäs on myöhäsemmässä työvuorossa tämän viikon. Tein miähelle eväät töihin valmiiks ja lähdin vaihtaan Venlalle vaippaa ja päivävaatteita päälle hammaspesun kautta.

Klo 9.10 miäs lähti töihin ja Venla jäi leikkiin omia touhujaan. Lähdin tyhjään ja täyttään tiskaria, laittaan pesukonetta käyntii ja imuroin pikasesti isoimmat hiekat ja roskat kämpästä. Kissojen tassujen mukana kulkeutuu ihan älyttömästi hiekkaa ympäri kämppää! Miäs hommas meille varrellisen rikkaimurin, joka on ollut kyllä aikamoinen pelastus. Käytössä joka päivä vähintään kerran, mutta useesti toisen ja kolmannenki. Sillä saa niin nopeesti vedettyä isoimmat roskat (Venlan) näkyvistä. Siinä samalla siivoilin eteisestä toppavarustusta kaappiin kesän ajaks pois viemästä tilaa.

Klo 10.40 Venla sammahti päikyille. Otin tellingiltä kuivat vaatteet pois ja tilalle märät pyykit kuivuun. Kissoille vuorostaan ruuat napaan ja istahdin sohvalle hetkeks aikaa Viaplayn pariin.

Klo 12.50 Venla heräs päikyiltä ja päikkärikoomasta selvittyä aloin lämmittää meille sapuskaa. Syömisen jälkeen leikittiin, touhuiltiin ja katteltiin sivusilmällä välillä lastenleffaa. Venla kapus syliin ja mentiin sohvalle kattoon leffaa loppuun. Huomaamatta Venla olikin nukahtanu syliin ja annoin toisen siinä hetken nukkua, raaskinu herättää.

Klo 16.15 neiti alko heräileen ja käytiin syömässä välipalaa, jonka jälkeen lueskeltiin kirjoja.

Klo 18.20 miäs tuli töistä kotio. Vaihto nopsaan vaatteet, otti bäginsä mukaan ja lähti veljensä kanssa fresbeegolffaileen.

Klo 19.15 alotettiin Venlan kanssa iltapuuhat. Suihkun kautta yökkäri päälle, puurot nassuun, maidot perään ja hampupesun kautta nukkuun.

Klo 20.30 Venla nukahti yöunille ja miäs tuli kotio kaupan kautta. Alottelin kirjotteleen tätä postausta samalla kun uunissa paistuu meille puolikas pakastepizza. Tästä seuraavaks syömään, suihkuun, kattoon isukin kanssa leffaa ja nukkuun.

Tässä meidän yksi normipäivä.

Harjottelun tulosta

Tuossa viime postauksessa jo kirjottelin, että Venla osaa nyt nousta itse tukea vasten seisoon. Kuukauden aikana tyty harjotteli sinnikkäästi nousemista ja nythän se onnistuu jo tost noi vaa! Miähen kanssa tässä seurattu vierestä kuinka Venla harkitsee jokaista liikettä - jalkojen asentoa ja tuesta kiinni pitämisestä hartaasti, niin noustessa kuin alas tullessakin.

Välillä tietysti tasapaino pettää ja kesken nousun Venla löytääkin itsensä lattialta muksahtaneena, tai alas tullessa jalka luiskahtaa alta ja pyllähtää pepulleen. Juurikaan ei ole tarvinnu tehdä sellatei salamasyöksyjä ottaa Venlaa kiinni, kun tasapaino on pettämässä ja pää kolahtamassa johki. Ja aina alas tullessa Venla pitää toisella kädellä tuesta niin kauan kiinni, kunnes saa toisen käden lattiaan ja vasta sitten irrottaa otteen tuesta, laskeutuu kontilleen ja lähtee vauhti päällä konttaan.

Tasapaino on harjaantunu huimasti, joka johtuu osakseen varmaan siitä ettei meillä ole oikein mattoja lattialla, joista saisi jalkojensa alle pitoo. Joten tyty on joutunu harjottelee tasapainoaan liukkaalla lattialla ja vielä ilman jarrusukkia. Onneks Venla ei kuitenkaa ole sellainen, että rämäpäisesti kohnaa ilman ajatuksen hiventäkää, vaan on rauhallinen ja funtsailee mitä tekee.