On vuosimallia 2015. Noin 12 kiloa täyttä rakkautta...ja tarmoa. Vauhdin määrä on mahoton. Moottorissa ilmenee satunnaisesti vikaa ja leikkaa kiinni. Tällöin uhmis on yleensä joko vetelää spagettia tai armotonta itkupotkuraivaria lattianrajassa. Vikaa voi yrittää korjata lahjomalla tai kiristämällä, yleensä huonoin tuloksin. Polttoaineena käy parhaiten sokeri, mutta liikaa käytettynä uhmis hyppii ensin seinille, jonka jälkeen moottori yleensä leikkaa kiinni (vrt. verensokerin nopea lasku) ja tuloksena on edellä mainitut vetelä spagetti tai itkupotkuraivari. Pitempää jatkokäyttöä ajatellen vaatii polttoaineena kunnon kotiruokaa säännöllillä ruoka-ajoilla. Mieli saattaa muuttua sen kymmeneen eri kertaa parissa sekunnissa. Esim. jos tänään peruna on hyvää, niin huomenna se ei todellakaan enää ole...
Toimii vaihtelevasti. Käyttöohjeita ei tule mukaan, niitä ei alunperinkään ole ollut olemassakaan. Äänivaihtoehdot on ON tai OFF, ja yleensä se on ON, ja mielellään korkealta ja kovaa. Jos uhmis ei saa jotain haluamaansa, niin kuulet ja huomaat sen kyllä. Kiihtyy nollasta sataan sekunninmurto-osassa. Lisäksi uhmikselle on ilmaantunu mustasukkasuus draamaa. Niin ja sitten on tietysti se minä itse! Ei saa auttaa, ja jos vahingossakaan autat niin huuto on kamala. Toisinaan uhmis taas haluaa, että autetaan, mutta samaan aikaan ei haluakkaan. Ja taas huudetaan. Että ota siitä sitten selvää. Ei taida itekkään tietää mitä aina haluaa. Huollot on tietysti tehty merkkihuollossa tasasin väliajoin, ja seuraava vuosihuolto on varattu toukokuun alkuun, jossa saa tarkat strategiset mitat. Mutta osaa tuo uhmis hiljanenkin olla, silloin kun se nukkuu.
Tosin tässä on taas muutama päivä mennyt ilman uhmaa, että ehkä sitä iloista taaperoa joka uhmiksen keskeltä välillä pilkahtaa ei annetakaan pois. Huomenna tai ensi viikolla voikin olla taas ihan eri meininki.
1 kommentti:
Otetaan vastaan uhmis =D
Lähetä kommentti