torstai 23. maaliskuuta 2017

Hei me tahdottiin

Soitin seurakuntaan varatakseni kastepäivän sekä papin. Puhelun lopetettua menin pesemään hampaitani, jolloin välähti - mennää naimisiin ristiäisten yhteydessä! Kunnolla saanu suutani huuhdeltua kun jo hammastahnat suussa sössötin miähelleni kämpän toisesta päästä, että mennääs kuules ny naimisii! Eikä kukaan sitä osaa odottaa, kun monet sen oletti tapahtuvan jo Venlan ristiäisissä. Ja tässä olis viimenen mahdollisuus saada sukulaiset lentään persiillees (niinkun meillä on tässä muutaman vuoden aikana tullut tehtyä). Seuraavana päivänä käytiinkin ihan paikan päällä seurakuntatalolla kysymässä josko onnistuis siihen ristiäisten yhteyteen meidän vihkiminen - onnistuisihan se, ja täytettiinkin esteidentutkinta lappuset siinä samantien. Alettiinkin sitten suunnitella häitä ja ristiäisiä. Me molemmat haluttiin, että vihkiminen pidetään salassa loppuun saakka ja vieraat kutsutaan vain ristiäsiin, jossa heille tuleekin yllätyksenä meidän vihkiminen ennen kastetta.
 Sormukset haettiin vielä samalla viikolla ja itse aloin metsästää vaaleaa mekkoa, joka osottautui tähän vuodenaikaan aikamoiseks tehtäväks. Lopulta löysin H&M:ltä alelaarista käypän mekon, ja vielä halvankin! Halusin myös toisen mekon, joka on päälläni vieraiden tullessa, koska jos olisin valkoisissa ollut vastassa, niin jokainen (varsinki oma äireeni, hei vaan) olisi siinä vaiheessa jo osannut laskea yks yhteen. Löysinkin tumman harmaan imetysmekon, jota pystyn myös käyttään alkukesästä miähen veljen häissä. Ja ihan arkenakin myöhemmin. Juhlia edeltävällä viikolla totesin miähelleni, että haluaisin oman isäni saattavan "kotialttarille" minut, että kuinkahan se onnistuisi. Mietittiin ja pohdittiin, ja tultiin siihen tulokseen, että sen on onnistuttava. Papin tapaamisessa ilmotettiin meidän suunnitelmat ja toiveet, onneksemme kaikki sopi papille. Lauantaina ilmotin isälleni hänen tulevasta hommasta ja meidän suunnitelmasta. Sunnuntaina jännitys oli ihan huipussaan, kun suunnitelmista tiedettiin me, isäni ja pappi. Onneksi pappi oli jutussa hyvin mukana eikä vahingossakaan paljastanu meidän aikeita.

Kaikkien vieraiden saavuttua kävin vaihtamassa Nöppöselle kastemekon, lykkäsin tytön kummin syliin ja vieraat pyydettiin sillä välin olkkariin. Tällä välin kävin kylppärissä "laittamaan pari pinniä lisää hiuksiin", kun todellisuudessa vaihdoin vaalean koltun päälleni, lykkäsin isäni rintaan kukkavieheen kiinni ja nappasin isäni ostaman kukkakimpun käteeni. Iskä lauloi saattaessaan Akselin ja Elinan häävalssin ekan säkeistön. Saatettuaan laitoin vielä miähelleni vieheen paikoilleen.
Pappi vihki meidät jonka jälkeen vieraat kävivät meidät onnittelemassa. Tämän jälkeen siirryttiin itse päätapahtumaan eli kasteeseen. Meidän pieni tyttömme sai nimekseen Vanessa Julia

2 kommenttia:

TeSa kirjoitti...

Ei onni tule köyhyydestä tai rikkaudesta,
ei maailman antamista aineksista.
Se tulee meistä sisältä, hiljaa hymyillen,
suukottaa poskelle ja kuiskaa korvaan,
- Sinä olet minun valittuni

Kulkivatko sielumme samojen usvien läpi,
saman ikävän kantamina
ja nyt tällä tähdellä, tällä polulla kohdatessamme
sielumme samaa sukua
löysivät levon toisissaan.

Stina Marjaana Vänskä

Onnea teille!

Sonja Saksa kirjoitti...

Kitooss!