Puoltoistavuotias

Niin se puoli vuotta on vaan hurahtanu silmissä. Juur vasta tuo meitin tasmaanian tuholainen täytti vuoden! Venla on kehittyny ihan valtavasti, mitä oli keväällä. Likka oppi juuri ennen juhannusta käveleen itse, ilman tukea ja nyt painelee menee jo tuhatta ja sataa. Sanoja tosin ei tule, ei ainakaan mitään selvää, paitsi "oho". Joitakin epämääräsiä sanoja kyllä tulee, joita ollaan sitten yritetty tulkata. Muutoin höpöttää sillä sen omalla kielellään ja sitä sitten vasta riittääkin. Venla kyllä ymmärtää, kun sille puhuu tai pyytää jotain tuomaan, ja neuvolan mukaan se riittää tällä hetkellä.

Uuteen kämppään muutettua meiltä lähti hissi ja tuli tilalle yhdet raput käveltäväksi. Alkuun Venla jouduttiin kantaan sekä ylös että alas raput. Nyt raput mennään alas itse, toisella kädellä kädestä tuettuna ja toinen käsi kaiteessa kiinni. Ylöspäin raput kiivetään itse. Mutta toisinaan kädet nostetaan ylös, että halutaan kannettavaksi.

Syöminen sujuu suhteellisen hyvin itse. Osasi jo tuossa aiemmin lapata lusikalla ja haarukalla ruokaa suuhun, mutta sitten tulikin jokin vauvavaihe ja jouduttiin syöttään taas. Sitten vaan yks kaunis päivä alkokin taas itse syöminen kiinnostaa ja ruokalautanen pysyy nenän edessä, eikä koe ilmalentoja keittiön seinään. Nyt syödään päivästä ja olotilasta riippuen joko itse, syöttämällä tai sekä että.

Omaa tahtoa löytyy, toisinaan vähän liikaakin. Jos asia ei tapahdu kuten tyty itse haluaisi tai ei saa jotain, niin joko poljetaan jalkaa tai vedetään maihin dramaattiset itkupotkuraivarit. Volyymitaso nousee nollasta sataan sekunnissa, jos esimerkiks neliön muotonen palikka ei sujahdakkaan läpi ympyrän muotoisesta kolosta. Ensimmäiset kaupparaivaritkin on koettu. Venla kun ei osannu päättää haluaako istua ostoskärryissä, olla sylissä, kävellä isin tai äidin kanssa käsikädessä vaiko tuupata kärryjä. Kivointa olis tietysti ollu juosta kuin päätön kana kaupassa isiä karkuun ja repiä kaupan hyllyiltä kaikki nenän tasolla olevat tavarat joko lattialle tai vispata kärryyn. Lopulta miäs kaappas paloauton väriseltä karjuvan likan kainaloon ja lähti autolle. Jäin tekeen loput ruokaostokset ja kuuntelin, että jollain muullakin pikkuihmisellä oli huono päivä kun vain Venlalla.

Potalla käydään - housut ja vaippa päällä. Ilman vaippaa takapuoli pongahtaa samantie ylös, tars kai olla lämmitetty potan reuna..?

Venlan pinnasänky siirrettiin sen omaan huoneeseen vajaa viikko sitten, kun juniorisänkyyn nukahtaminen oli pelkkää pelleilyä ja huutoo. Tuttuun pinnikseen nukahtaminen on sujunu, mutta jostain syystä joka aamu likka on heränny meidän sängystä... On tässä kolme kuukautta aikaa vielä opetella omassa huoneessa nukkumista.