torstai 5. helmikuuta 2015

Hoitolaukkua mä metsästän..

..ja tahdon saada sen! Ja mä sain sen! 

Olen pitkän aikaa metsästäny ympäri nettikauppoja ja kauppoja sopivaa hoitolaukkua, mutta sopivaa ei ole tullu kohdalle. Kriteerejä ei kovinkaan montaa ollut, mutta vaihtoehdot ei vaan ole miellyttänyt silmää, varsinkaan välillä hintalapun katsomisen jälkeen. Miten varsinaiset hoitolaukut voikin olla niin julmetun kalliita? Ihan riistohintoja! Yhtenä kriteerinä halusin laukun olevan tarpeeksi iso, jotta sinne saa kaikki tarpeelliset (ja tarpeettomat) vauvelin tavarat, sekä sisälle saan ujutettua oman pienen nyssykän, jossa on omat tavarani. Puhelin, rahapussi, kalenteri, huulirasva plus kaikki muu omaisuus, mitä tuolta omasta käsveskasta nyt löytyykään. Kahta laukkua kun en ala erikseen raahaan mukanani ja tarpeen tullen saan sen oman nyssäkän pelkästään mukaani. 


Vihdoin löysin haluamani, Spartoosta. Sopivan kokonen, hintanen ja paljon kivoja taskuja! Tosin meinasin paketin saatuani laittaa heti kiukkusta viestiä, kun nettisivuilla oli selkeästi kuva ja tiedoissa luki, että laukkuun kuuluu olkahihna ja siinä on vielä ne klipsutki mihkä se kuuluu kiinni. Ja paketin avattua - hihnaa ei missää, on se ny perhana! Mä pengon ja tarkistan vielä netistä, että kyllä siinä se hihna pitäs olla mukana, mutta en sitä löydä. Lopulta hormonimyrkyissäni löydän sen pirun hihnan yhdestä taskusta...niin että on tosi monta kivaa taskua...ärrrh! 


Vaunujen kanssa en laukkua ole päässyt testaileen, koska a) se laukku tuli vasta b) vaunuja en halua sisälle kissojen nukkumapaikaks ja c) ne vaunut on meitin häkkikellaris, joka on niin piukeena tavaraa täynnä, että saa leikkiä tetristä joka kerta, kun kellarissa joutuu käymää. Eli laukku saa majailla hoitopöydän laatikossa vielä tovin.

perjantai 30. tammikuuta 2015

Voihan kastemato!

Tutkimusten mukaan ei ole mitään merkitystä lotraako raskausaikana öljyjen ja voiteiden kanssa kuinka paljon vaan, niin silti niitä arpia saattaa tulla. Geeniperimän sen pitäs päättää, millai iho kestää tuon jalkapallon kasvun. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kosteutettu iho kestää paremmin venymisen ja antaa periksi, verrattuna kuivaan ja korppuseen ihoon. Ihan silläkin, koska omat kämmenselät menevät talvella jäätävän huonoon kuntoon! Kuivalla pakkaskelillä kun laittaa kädet nyrkkiin, niin voi lähes kuulla kun rystysten kohdalla iho repeää kahtia paperin lailla. 


Joten, hommasin hyvissä ajoin (varmaa rv 9) raskausarpien ehkäisyyn monien suosimaa Bio-oilia purkillisen. Bio-oilin ohjeissa on, että öljyä kannattaa alkaa käyttämään neljännellä raskauskuulla, eli pikasesti laskettuna (=pikasesti googlaamalla) rv 13-16. Aloitin käytön jo hitusen aiemmin. Purkki on ollut varsin riittoisa, mutta en osaa sanoa kuinka kauan tuo yksi puteli riittää, sillä hommasin Bio-oilin kaveriksi pari muuta putelia. 


Madaran pihlaja vartalovoin sekä vartaloöljyn. Tuota bobybutteria (vartalovoita) olen lähinnä käyttänyt jalkojen kuivaan ihoon, sillä öljy ei tunnu imeytyvän kunnolla niin kuivaan ihoon. Öljyä olen sitten käyttänyt masuun ja kylkiin. Tähän asti olen pystynyt iloitsemaan, etten näytä mahan kohdalta seepralta! Kunnes kolmisen viikkoa sitten kun käytiin miähen kanssa saunassa, ajattelin että katotaas vähä peilillä näkyykö mahassa tai kyljissä mitään jälkiä.


Meinasin jo hyppiä riemusta ja oli ihan voittaja olo... kunnes mä sen bongasin... tuon pienen kastemadon alun... Onneks tuolla kastemadolla on pituutta vain sellasen sentin verran ja jää housujen pännärin alle piiloon! Epäilen suuresti, että madon syntymä johtuu vajaan kahden viikon öljyttömyydestä. Sillä jouluna olimme porukoillani ja saunottua tuli monena päivänä, enkä tajunnut mitää öljypurkkia mukaan ottaa. Ja joulun jälkeen kotiuduttua odotti olkkarin remppa, jonka aikana ei jaksanut edes miettiä mitään massun kosteutusta, kun tavarat oli kaikki hujan hajan ja levällään. Joten olkoot sitten jatkossa muistutuksena kastemato mahassa.