Äitiys, mitä se on?

Kun saimme tietää raskaudestani viime vuoden elokuussa kaikkien viiden raskaustestin näyttäessä plussaa ajatukset menivät laidasta laitaan. Päähän tulvahti liuta kysymyksiä, joihin en osannut vastata vaikka kuinka kävelin kämppää ympäri mutisten pissatikku kädessä ja samalla kirjottelin miähelle viestiä, että "nyt se plussa tuli!" 

Osaanko olla vanhempi? Olenko todellakin valmis äidiksi? Onko meillä tarjota tarpeeksi hyvä koti vauvalle? Pystynkö huolehtimaan sellaisesta pienestä ihmisestä? Osaanko edes? Mitäs nyt? Koska neuvolaan pitää soittaa? Koska kertoa muille? Entä mitä ne muut ajattelee?

 Vaikka olin lukenu netistä kaikenlaista, niin sillä hetkellä pää löi tyhjää. Vaikka päätin, ettei sillä ole merkitystä mitä ne muut ajattelee, eikä me eletä täällä sitä varten että muut voivat sanella mitä saa tehdä ja mitä ei. Pelko oli silti siitä, että joku tulee vielä mutiseen, että olemme olleet liian lyhyen aikaa yhdessä, eikä meidän arki tule onnistumaan pienen lapsen kanssa. Ihan varmasti tulee aluksi olemaan hieman hankalaa, kun kaikki on ihan uutta ja uuden opettelua. Mutta miettii kuinka paljon näitä pieniä ihmisiä syntyy koko ajan ja onhan meidän vanhemmatki meistä selvinnyt.

Laskettuun aikaan on vielä tovi, noin kolme kuukautta, joka tuntuu kovin kaukaiselta, mutta taaksepäin mietittynä näitä viikkoja ja kuukausia, aika on mennyt ihan hujauksessa! Päivä päivältä olen kuitenkin varmempi siitä, että isäksi tai äidiksi todellakin kasvetaan, siihen ei ole kukaan valmis. Olen kaikesta huolimatta onnellinen kasvavasta masustani, joka tuntuu tällä hetkellä jo hurjan isolta (olen siis verrattavissa valaaseen muutaman kuukauden päästä) ja se isopieni Mötti siellä on meille hyvinkin rakas jo. Haluan tarjota meidän pienelle hyvän ja rakastavan kodin, sekä olemaan kaikkine virheineni hyvä äiti.

kuvat googlesta

Isänpäivä

  Jäi marraskuussa täysin unholaan tehdä postaus tästä. Mutta paree nyt, kun ei olleskaa.

Tuo tuleva isukki kun pääsee viettämään ensimmäistä isänpäivää vasta vuoden lopulla, niin ajattelin jotenkin muistaa häntä jo vuotta aikasempaa pienesti. Kun äidit saavat äitiyspakkauksen, niin pitäähän iskän saada pienimuotoinen "isyyspakkaus". Oikeastaan sen äitiyspakkauksen nimen voisi muuttaa perhepakkaukseksi. Ja lähinnä se koko paketti tulee sen toukan ja koko perheen käyttöön. 

Tilasin netistä bodyn haluamalla tekstillä ja isänpäivään tuo I <3 Daddy tuntui sopivimmalta. Lindexiltä löysin vihdoin pitkän etsinnän jälkeen mum&dad sukat. Miten sitä haluamaansa ei ikinä löydä kun lähtee etsimällä etsimään, mutta kun ihan ohimennen katsot, niin varmasti löytyy?!

No tietysti isi maksaa. Vai?

Tietysti iskä tarvii tankkausta matkalla. Tosin nää tankkaukset on jo kulutettu!

Hengissä ollaan

Hitusen pitkäks venähtäneen hiljaiselon jälkeen taas täällä! Voin sanoa, että meni melkein kuukausi etten edes avannut oman blogini sivua, koska tiesin että mitään uutta siellä ei ole ja uuden kirjottaminen vaan jäi. Loppuvuosi oli mukamas niin kiireistä aikaa etten kerinnyt edes miettiä mitään postauksia. Nyt aattelin ottaa itestäni niskasta kiinni ja edes yrittää saada jotain aikaseks tänne, varsinkin nyt kun työsopimus loppui vuodenvaihteeseen. (aikaa pitäs olla toisinsanoen enemmän - ei vaa mun mielestä) Eli tässä on muutama kuukausi niin sanotusti työtöntä aikaa ennenkuin äippäloma alkaa maaliskuussa. Sen verran tässä on kuitenkin saatu aikaseksi, että vanhempainraha -ja äitiyspakkaushakemus lähti vihdoin viikonloppuna Kelaan. (sitä pakkausta odotellessa, iii!!)

Raskaustodistuksenki sain neuvolasta jo hyvissä ajoin ennen joulua, mutta taisi se tuossa pöydällä ja kalenterin välissä, ja ties missä pyöriä kolmatta viikkoa. On se joskus vaan niin vaikeeta räkästä kirjekuori kiinni ja viedä postilaatikkoon! Ja taisi se todistus olla hukassakin siinä välissä, nimittäin muiden tehdessä joulusiivousta ja joulua muutoinkin, niin me miähen kanssa revittiin hampaat irvessä meillä olkkarissa tapetteja irti, mutta siitä lisää vähä myöhemmin.

rv 20+6

Raskauskin alkaa olemaan hyvällä mallilla, ensimmäisten 18 viikon aikana se vessanpytty tuli varsin läheiseksi ja tukevaksi ystäväksi. Kun tuo pahoinvointi on nyt selätetty niin seuraavana ongelmana alkoi ilmetä mahan kasvaessa, että kui saamarin kankee ihmine voi olla! Siis sukkien laitto! Niin yksinkertanen asia ja niin vaikeeta. Pää punasena saa välillä ähertää sukkia jalkaan (sukkahousuista puhumattakaa) ja se olo sen jälkeen on kuin merinorsulla, joka viimesillä voimillaan repii ittensä rantaan niillä avuttoman pienillä räpylöillä. On meina deodorantin kestävyystesti lujilla! Mutta on tää potkupallomaha kaikesta huolimatta ihana! 

rv 27+4

 Tuossa yksi ilta laskeskelin, että aika liki 10 viikkoa sitten tunsin ensimmäiset kevyet liikkeet. Nyt ne on kaukana niistä kevyistä hipasuista, sillä aikamoista potkunyrkkeilyä tulee. Välillä tuntuu, että toi mötikkä haluaa väkisin tulla kyljestä läpi. Tuleva isukkikin on saanut osakseen näistä tirvasuista, kun erehty painaa päänsä tuohon massulle, niin johan tuli kunnon vastapalloo poskeen samantie. Marras-joulukuun vaihteessa kun oltiin rakenneultrassa, oli hauska seurata monitorista koska tuli potku alavatsaan, kun sen myös tunsi samalla. Samalla reissulla saatiin tietää, että meille on tulossa mahdollisesti vaaleanpunainen kääryle - tyttö!