... kun Venla oppi ryömiin, meillä ei ole enää asunu sellaista pientä känkkäränkkä neitiä. Sellaista joka tarvii pelastaa vähä väliä ties mistä kun on jäänyt jumiin peruuttaessa. Sellaista joka kiukkuaa, kun lelut jää kauas, tuupatessaan itseään vaan kauemmaks. Sellaista, joka haluaisi kovin tulla perässä, mutta jalat ja kädet ei synkronoi keskenää, eikä etene.
Nyt meillä asuukin sellainen vauhtimimmi, joka mennä touhuaa, eikä ole jumissa joka paikassa tai kiukkua. Mutta jestas! Miten se voi ehtiä niin nopeesti paikasta toiseen? Tuossa yhtenä aamuna kun olin makkarissa petaamassa meidän sänkyjä, niin Venla tulla touhotti perässä, tutki maton hapsut jälleen kerran tarkasti, levitti isin fresbeet ja omat vaippansa lattialle ympäriinsä, leikki, tutki aikansa ja lähti.
Samalla kun siivoilin Venlan jälkiä, kuulin kun posti tipahti luukusta. Hetken päästä alkoi kuulua rapinaa ja Venlahan siellä jo oli eteisen lattialla lukemassa tullutta postia. Että se on kerkeeväinen!
1 kommentti:
Tyrkkytalon mainos!
Lähetä kommentti