Tällä viikolla on suurkulutettu nessuja, nenäfriidaa, keittosuolatippoja, särkylääkkeitä, hengitysteitä avaavaa lääkettä, kurkkupastilleja, avaavaa nenäsuihketta, syöty antibioottikuuria, seisty kuumassa suihkussa kolmelta yöllä höyryhengittämässä räkänenää, käyty polilla, valvottu öitä, niistetty neniä ja lohdutettu itkuisia räkäneniä, että "kyllä se siitä", pyyhitty vuotavia neniä, nukuttu päiväunia ja katseltu Viaplayn lastenleffat läpi.
Jos et jo arvaa, niin meillä on koko perheen kiertävä lenssu meneillään. Viime viikonloppuna sunnuntai-iltana katselin säätiedotusta tulevalle viikolle, luvattiin aurinkoista ja lämmintä keliä. Innoissani ajattelin, että pääsenki sitten likkojen kanssa torstaita lukuunottamatta puistoon joka päivä. Maanantai aamu valkeni ja meille olikin yön aikana rantautunu kaksi niiskuttavaa räkänokkaa. Molemmat oli niin tukossa kuin vuosiksi nuohoamatta jätetty piippu. Iltaa kohden omakin olo alkoi olla vähä huono ja tiistai aamuna kurkkukipu ja vuotava nenä oli saapunu. Pari valvottua yötä ja räkis päälle, olo oli kuin katujyrän alle jäänellä.
Tiistaina käytiin tyttöjen kanssa päivystyksessä, kun Vanessalla oli röörit tukossa ja sai välillä hiukan huonosti happea. Venlallekin saatiin sitten siinä samalla antibioottikuuri korvatulehdukseen, kun toista korvaansa valitteli. Illalla pyysin miestä soittaan äitellensä, josko olisi päässyt keskiviikko illaksi apuun, kun miäs oli fribakisoissa myöhään. Olisin kyllä ilman apujakin illan pärjännyt, mutta auttoi paljon kun toinen oli mukana illan touhuissa ja tytsyjen nukkumaan laitossa. Tänään mummi tuli uudestaan käymään ja otti Venlan mukaansa ulos keinuun ja kauppaan, kun likka alkaa olla jo elävienkirjoissa. Isosti kiitos mummille!
Viimesenä räkisvuorossa on miäs, eilen illalla vähän valitteli myös huonoa oloaan. Tänään pystyi kyllä töihin lähteen, mutta on kurkku kipeenä ja nenä hiukan tukkosena. Kirjaimellisesti siis koko perheen kiertävä räkis.
Niin, että eipä lähdetty sinne puistoon. Josko sitten ensi viikolla.
