Melkein kotona!

Kun aiemmin kerroin, että meidän taloyhtiössä tehdään koko taloon putkiremppa, joka kestää parisen viikkoa ja oon evakossa mun porukoillani Venlan ja kissojen kanssa sillä välin. Joo, se kesti tai siis kestää piiiikkasen kauemmin. Iha hitoksee pitkää. Mehän ei siis vieläkää olla kotiuduttu... 

Mutta koska remppa lähenee jo loppua, niin miäs hakee meiät likat tällä viikolla ja väliaikas majotutaan miähen äireelle. Kissat jää porukoilleni vielä hetkeks aikaa. Tarkotus ois, että viikonloppuna päästäis siivoon kämppää ja tekeen keittiöön vielä pieni projekti valmiiks. Mutta se kaikki riippuu siitä, onko remppa valmis vai ei. Kahtellaa...

Meidän kämppähän on nyt vielä totaalisen kaaoksessa. Viimeset 6 viikkoo meiän olkkaria on koristanu pyykkärikone keskellä lattiaa, samoten kenkäteline ja naulakko. Kaikilla hyllyillä makaa hienojakonen remppapöly, jota "innolla" odotan päaäseväni siivoon. Ja kaikki kipot ja astiat on menossa tiskarin kautta takas omille paikoilleen.

Venla 5kk

Aiemmat 1kk, 2kk, 3kk ja 4kk postaukset

Viiden kuukauden iässä Venla:

Nauraa vihdoin! Tosin sitä ei joka päivä kuulla, mutta hekottaa ihanaa vauvanaurua! 

Kääntyy selältä mahalleen sujuvasti. Mutta vain vasemman kyljen kautta. Oikean puolen kautta kääntyminen on vielä hakusessa.

Pungertaa sylissä istuma-asentoon. Välillä tarvii vähän apua käsistä vetämällä, toisinaan riittää kun vain antaa omat kädet tueksi jolloin Venla ottaa itse sormista kiinni ja pungertaa ylös. Joitakin kertoja on myös ilman minkäälaista apua päässyt istumaan. Mutta ilman heijasteita tekisi kuperkeikan, kun vauhti ei lopukkaan.

Vaihtaa lelun toisesta kädestä toiseen tosta noin vaa. Myös mahallaan ollessa.

Opettelee päristelyä. Toisinaan sujuu paremmin ja välillä päristely muuttuu jokelteluks.

Haluaisi tarttua kaikkeen - ihan kaikkeen! Sylissä ollessa kädet on ojentuneena, jos vaikka jostain saisi vähä kiinni. 

Tykkää kun mahaan puhaltaa ja pöristelee.

Osaa näyttää neitimäisen luonteensa. Sitä löytyy! Uskallappa ottaa jokin tavara tai lelu kädestä pois ja se on nollasta sataan hermot riekaleina. Mutta kun antaa sen takaisin, niin neiti hiljenee salamana. Ihan selkeesti isänsä temperamenttine luonne periytyny, haha!

Syöminen sujuu taas. Venla malttaa pysyä rinnalla ja syödä.

Maalari maalasi taloa, sinistä ja punaista...

Kyä määki sit! 

Sorruin, tai ei sitä siks voi sanoo. Halusin, tarviin..ööö... Kuitenkin. Ostin aikuisten värityskirjan. Jäin totaalisen koukkuun ja ostin toisenki.

Keväällä ja kesällä alko tupsahtelee yhen jos toisenki kaverin facebookkiin ja instagramiin päivityskuvia värityskirjoista. Samoten niistä oli lööpeissä juttua. Olin vähä niin ja näin, toisaalta teki mieli hommata värityskirja, mutta joku pikku ääni yritti toitottaa takaraivossa, että sellane on ihan turha ostos. Ja Venlaki oli vielä niin pieni ja halusin käyttää aikani neidin kanssa olemiseen ja uuden opetteluun. Ja hyvä niin, koska tää värittäminen on älyttömän koukuttavaa!

Kahtellaa syssymmällä...

Mut ny se syssy on, joten tulos on tässä!