Häätö yksiöstä!

Tänää oli (toivottavasti) viimonen neuvolakäynti, kun tuo tyty vielä yksiössään on. Mitään kummempaa muutosta edelliseen käyntiin ei ollut, sydänäänet hyvät, tyyppi pysyny pää alaspäin ja snadisti laskeutunut. Seuraava neuvola onki varattuna heti lasketun ajan jälkeiselle maanantaille, tosin neuvolatänttä sanoi, että parempihan sen tytyn ois tulla jo, ettei tarvis mitään yliaikaskontrolleja tehdä. Ja kyä on tää mamma niin samaa mieltä, sais tulla jo! 

rv 38+3

Viime viikolla käytiin miähen kanssa katsastaan synnäriki tutustumiskierroksella, kun kummallakaan meistä ei ollu mitään hajua mihkä meitin pitäs mennä, kun se h-hetki koittaa. Joten eipä tässä ole enää mitään estettä miksei tuo voisi jo putkahtaa maailmaan. Häätötoimenpiteet on alotettu.

Mitä sairaalakassiin?

Tässä on tullut mietittyä, että voisi oikeasti nyt pakata sen sairaalakassin, jos lähtö onkin tulossa aiemmin. Netistä löytyy paljonkin erilaisia listauksia, mitä kannattaa ottaa mukaan. Osa on järkeviä, mutta joissakin listoissa on ollut listattuna sellaista tavaraa, ettei käy mun järkeeni. Olen sitten yrittänyt ynnätä yhteen ja järkeillä mitä todella tarvis mukaan.

• neuvolakortti
• hygieniavermeet (hammasharja, shampoo, dödö, huulirasva yms.)
• liivinsuojuksia + lansinoh-voide
• omia vaatteita: imetysliivit, muutamat sukat, villasukat tai jotkut töppöset, trikoinen neulejakku (käy aamutakkina samalla)
• eväitä: trip-mehuja, karkkia, protskupatukoita, luumusosetta
• siteitä
• puhelimen laturi

Erikseen toiseen kassiin pakkailen Mötille omat kotiutumisvaatteet. Miäs saa sen sitten ottaa mukaan, kun tulee meitiä hakeen kotio. Samaan kassiin mietin toisaalta laittaa myös omat vaatteeni kotimatkaa varten, kun en periaatteessa niitä siellä sairaalakassissa tarvi. Mutta katotaan nyt tilanteen mukaan sitten kun lähtö on tuloillaan.

Karvakamujen reagointi raskauteen

Netissä on tullut joskus vastaan juttua kuinka koira on aistinut emäntänsä raskauden ja ilmaisee sen jollain tavalla, kuten seuraamalla joka paikkaa, vahtimalla ja olemalla varovainen kun massu alkaa kasvaa. Tuli silloin ihan mielenkiinnosta googlailtua, että onko kissoilla sama juttu. Aistiiko ne jotenkin raskauden. Löysin kuin löysinki keskustelupalstoilta kuinka joidenkin kissat on jotain aistinut. Ajattelin siinä lukiessa, että noi meidän kaks taulapäätä ei tuu ainakaa mitään tajuumaan. Ja oikeessa olen ollut tähän asti, ainakin puolittain. 

Tässä parina viimesenä viikkona Vilmalle on tullut pakkomielle seurata mua joka paikkaan, vahtia, sohvalla änkee viereen nukkuun siihen pienimpäänkin koloon, eikä päästä silmistään karkaan mihkään, kiehnää sylissä ja jaloissa poikkeuksellisen paljon. Ja ulos lähtiessä on aina tulossa mukaan ja useesti tarviikin höynäyttää sitä antamalla muutama herkkunaksu ja lähtee sillä välin. 

On tullu mietittyä miksi tuo karvapallo reagoi vasta nyt loppuraskauteen noin. Aikasemmin ei ole ilmennyt mitään. Olenko sitten vaan niin hormonihäiriöinen pallo nyt lopussa? Hihi.

Luspe puolestaan on... Luspe... Oma itsensä, vätys. Ei mitään muutosta ja maailman keskipisteenä pysyy ruoka ja säkkituolilla torkkuminen.