Värjäyksiä

Venlan vauva-ajalta jäi muutamia bodeja ja housuja käyttämättä, kun värit ei hivelly omaa silmää sitten yhtään. Ne kulki yleensä varan varavaatteina ja harvemmin joutu niitä käyttään. Ennen kuin Vanessa syntyi ja tsekkasin Venlalta jääneet vaatteet, niin ne samat värioksennus vaatteet tuli jälleen vastaan. Laitoin ne sivuun sillä ajatuksella, että annan ne eteenpäin jollekkin joka niistä tykkäisi.

Yhtenä iltana sitten lueskelin blogeja ja siellä yhdessä tuli vastaan postaus, jossa näitä värioksennus vauvan vaatteita oli värjätty. Johan mulla lampussa välähti valo sillon. Tuumailin, etten hanki väriainetta kaupasta ennen kuin muksu on syntyny, jos olisikin tullut poika. Jottei poitsun tarvitsis kulkea pinkeissä kledjuissa. Vanessan syntymän jälkeen hommasin sitten väriaineet fuksian ja violetin väreissä. Keräsin vaatteita, joissa värit ei natsannu tai oli muuten vaan jo haalistunu tai värjääntyny soseruokailuista. Uutta väriä sai pintaan myös pari kylpypyyhettä ja valkoset peppupyyhkeet, jotka oli lähinnä jo harmahtavia ja kauttaaltaan sinapin keltasissa länteissä. Syteen tai saveen, halusin kokeilla millasia värjäystuloksista tulee. 

Vanessa 5kk

Edelliset 1kk, 2kk, 3kk ja 4kk

Viiden kuukauden iässä Vanessa:

Nauraa. Isosiskon toilailut on ilmeisesti hauskimpia, sillä Venla saa Vanessan helpoiten nauraa.

Kääntyy molemmin puolin vattalleen, mutta oikea puoli sujuu tost noi vaa. Vasemman kautta on pyörähtäny vaan muutamia kertoja.

Juttelee kovin. Leluille kerrotaan jos jonkinmoista tarinaa. Mutta enemmänki likka kuulostaa pieneltä karhunpennulta. Sellasta örinää ja murinaa pitää.

Vaihtaa lelun kädestä toiseen. Välillä tosin lelu kopsahtaa nenään tai tippuu lattialle.

Haluaisi kovin istua. Sylissä tulee parku jos pitää yhtäänkä makuuasennossa, edes takakenossa. Pitäisi saada istua koko ajan.

Maistellu ekat soseet. Ilmeet oli sen näkösiä, että mölölinjalla likka vois elää koko ikänsä.

Liikkuu hieman kellomaisesti napansa ympäri lattialla vattallaan.

Tässä Venlan 5kk:n postaus

Case hiukset

Aiemmin jo kirjoitellut, että prokkiksena ollut saada kuontalon väriä blondia kohden mustasta. Vaalennuksia tehty useampi, mutta hius ei ole vaalentunut haluamallani tavalla. Useampi vuosi takana mustaksi värjättyä hiusta. Mustasta ei vaan ole niin helppo saada vaaleaa, kun taas vaaleasta saada musta.. Monen vaalennuksen jälkeen letti pysy edelleen kellertävän ja kuparin värimaastossa. Hopeashampoolla sai jotenkuten väriä viileämmän sävyiseksi, mutta sillä sai myös hiukset kuiviksi ja kuiviin hiussuortuviin hopeashampoo tarttuikin reilummin kiinni ja tulos oli vihreää, sinistä ja harmaata, kylmän kuparin ja keltaisten seassa. Aika sekasorto. Jätin hopeashampoon pois käytöstä ja annoin kutrien olla. Päätin, että annan oman värin kasvaa koko hiusten pituudelta. 

Kuitenkin yhtenä hiljasena, pimeenä, aamuyön tuntina silmät ristissä syötin Vanessaa, kun päässä välähti. Suoraväriä latvoihin! Kun kerta hius oli vaalennettu ja kuivahko, niin suoravärin pitäs pesusienen lailla imeytyä hiukseen. Hommasin punaista ja lilan/fuksian sävyiset suoravärit, joista sekottelin cocktailin päähäni. Tulos oli kiva! Ajattelin, että läträän sitten suoraväreillä latvaa niin kauan kun oma väri on kasvanu koko pituudelta. 

Mutta ei se sitten mennykkään niin kuin strömsössä. Parin kuukauden läträämisen jälkeen yhden pesukerram jälkeen palo totaalisesti hihat. Suihkusta tullessa toisella puolella päätä oli nyrkin kokonen rastapallo ja toisella puolella hitusen pienempi. Aikani yritin selvitellä rastapalloja, kunnes soitin ystävälleni, että "nyt riittää! Tää takkuperse leikataan NYT lyhyeks!" Tietenkään yhdeksältä illalla hiusten leikkuu ei onnistunu, mutta parin päivän päähän saatiin sovttua aika. Ja tunnin verran kesti saada ne himputin rastapallot auki.

Olin lyhyempää mallia miettinyt jo vuoden vaihteen aikoihin, mutta en vaan raaskinut leikkauttaa, kun viimeks ihan naperona omistanu lyhyet kutrit. Sen parin päivän aikana meinasin useamman kerran peruuttaa aikani, kunnes oli hiustenpesu edessä. Kylppäristä kuului taas mutinaa, kun yritin hiuksiani saada ojennukseen. Kuivinakin hiukset oli parin tunnin päästä taas takussa harjaamisesta.

Nyt kun long bobin kanssa yhteiseloa on parin viikon verran takanapäin, niin en ole katunu yhtään! Päänahka ei ole enää kipeä päivän päätteks, kun ottaa ponnarin pois. Hiuksia tuntuu lähtevän vähemmän, kun pituuttakin puolet lähteny. Pesun jälkeen kuivuu nopeammin ja se parhain - ei tarvi ottaa nyrkkeilyottelua harjan kanssa hiuksia vastaan enää!

Oma väri tietty on vähän tylsä omaan silmään, mutta on se vaan ihan eri tuntusta, paksua ja niin paljon paremmassa kunnossa, kuin värjätty ja käsitelty suortuva. Oman värin kasvatus onkin jo hyvällä mallilla, ehkä parin vuoden päästä ollaan takaisin siinä pituudessa minkä leikkautin pois.