Voi miten sitä tuntee itsensä letkeäksi lepardiksi raskauden ja synnytyksen jälkeen. Saa ihan itse laitettua sukat ja kengät jalkaan. Raskauden puolivälin jälkeen luovutin ja löystytin talvikenkien nauhoja sen verran että saan ne vain potkastua jalkaan. Ja loput nauhat pujutin kenkien sisään. Ei siitä äherryksestä solmia kengän nauhoja vaan tullu enää mitää, saati nauhojen avaamisesta. Pää oli punasena ja dödön kestävyys äärirajoilla. Normi sukkia käytin vaan pakosta, muutoin jalkaa sujahti villasukat joka aamu, jotka oli helpompi vetästä jalkoihin.
Mahallaan nukkuminen on taas mahdollista. Tai melkein, mitä nyt näiltä Dolly Partoneilta pystyy. Mutta lähinnä pystyy nukkuun taas. Kyljen kääntäminen ei tunnu enää urheilusuoritukselta, eikä sänky ole vuorattu tyynyillä, joilla pönkäs ittensä kyljelleen.
Näkee varpaansa taas. Jep, tallella on. Kaikki kymmenen, haha!
Maha ei ole tiellä koko ajan. Venla ei pystyny kunnolla sylissä nojaan kun maha otti vastaan ja itsellä oli tukala olo. Ja istuessa pystyy nojaan eteenpäin, ilman että maha painaa kylkiluihin ikävästi.
Saa syödä maksamakkaraa! Ai ihanuus, kui hyvää maksamakkara ruisleivän päällä voi olla. Varsinki näin yheksän kuukauden jälkeen. Esikoisen aikana synnärillä yhtenä aamuna oli aamupalaksi laitettu pari siivua ruisleipää ja maksamakkaraa, meinasin silloin hyppiä ja pomppia riemusta tarjotin kädessä huoneeseeni, haha!
Pieniä iloja, jotka tuntuu niin suurilta raskauden jälkeen.
