Raskauden ajan ruokahimot

Ennen raskautta en ymmärtänyt mitä meinaa, kun puhutaan raskauden ajan ruokahimoista. Nyt tiedän. Sentään mitään tyyliin vaahtokarkkia dipattuna sinappiin -himoa ei ole tullut, ainakaan vielä. Mutta muutama pakkosaadanytheti-himo on tullut ihan normaaliin ruokaan. Se alkoi poppareista. Se vaan tuli, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Pakko saada! Ja nyt heti! Mun onnekseni (tai lähinnä miähen onneks) tuo lähisiwa oli vielä auki. Yhdeksän jälkeen illalla niitä poppareita lähdettiin vielä hakemaan siwasta. 

Ensimmäisestä pussista miäs ei ehtiny saamaa yhtäkään, toisesta pussista (seuraavana iltana) tuo ehti saamaan jo pari popparia. Ja himo oli sillä selätetty pitkäksi aikaa. Sillä nyt vasta pari päivää sitten mikrotin yhden pussin poppareita pitkästä aikaa, eli sitten jostain syys-lokakuun...

Seuraava himon kohde oli suolakurkut. Ja nimenomaan amerikkalaiset. Muut ei kelvannu. Oltiin miähen kanssa kaupassa ja totesin, että tekee mieli suolakurkkuja, ihan perhanan paljo. Miäs totes, että tuskin niitä syöt kuitenkaan, kun vaan siivun tai pari, että turhaan ostat. Ostin kuitenkin, mutta pienen purkin. Ja se pieni purkki menikin sitten siinä yhen illan aikana. Niin, että en syö vai? (tosin pahoinvointi oli siihen aikaan aika messevä ja sain syötyä tosi huonosti yhtään mitään) Muutama purkki niitä suolakurkkuja siinä meni vajaan parin viikon aikana, enkä sen koommin ole niitä sitten enää syönytkää. 

Meinasi tuo himo silloin pahimpaan aikaan tehdä tepposet töissä. Olin laittamassa omia eväitäni jääkaappiin, kun oven avattua sieltä tulvahti niin täydellinen suolakurkun tuoksu nenään (mikä tää vihikoiran hajuaisti raskauden aikana oikein on?!). Sillä hetkellä teki mieli raivata kaappi tyhjäksi, ettiä ne hiivatin kurkut ja syödä pois (ja jättää pahottelulappu perään). Olin ihan vesi kielellä. Joku työkavereista oli tehnyt itselleen muutaman leivän evääksi, joiden päällä oli suolakurkkuja.

Meille tuli yhdessä vaiheessa harvoin mainoslehtiä, johtunee siitä, että meidän ulko-ovessa on osittain revitty irti "ei mainoksia, kiitos" tarra. Sen kerran kun mainoksia tuli, niin selasin ne läpi aika tarkkaan, ihan vaan sen takia kun ei tiennyt koska tulee seuraavan kerran. Kuitenkin, Citymarket mainosti appelsiineja ja verigreippejä euron kilohinnalla. Kummastakaan sitruksesta en niinkää piittaa (koska niiden kuoriminen on työn ja tuskan takana), mutta sen mainoksen nähtyä tuli jäätävä himo saada niitä. Seuraavana päivänä kannoin kotiin molempia vajaan parin kilon verran. Ja ne oli niiiin hyviä! Mutta oli siitä himosta jotain hyötyäkin, nimittäin löysin niistä hetkellisen helpotuksen jatkuvaan pahaan oloon ja närästykseen. Outoa oli se kun sitrushedelmien sanotaan vielä pahentavan närästystä. Itselläni se oli päinvastoin. Söin appelsiineja ja verigreippiä ihan kyllästymiseen saakka.

Nyt viimesin kohde on ollut kiivit. Ei kuitenkaan niin pahana kun aikasemmat himon kohteet. Ennenkuin syö sen yhden. Tekisi mieli syödä pussillinen lisää sen jälkeen. Olen kuitenkin pysytellyt kohtuudessa niissä, max kaksi kappaletta päivässä. Osittain ihan sen takia kun ovat aika allergisoivia (itselle tosin ei ole koskaan mitään ilmennyt, onneksi) ja toisekseen laittaa mahan toimiin aikaslailla.

Seuraavaa himon kohdetta odotellessa...

Leikkaa, liimaa, askartele

Käytiin miähen kanssa Ikeassa tuossa loppuvuodesta, kun puolisen vuotta sitä oltiin ensin puhuttu, että tarvis käydä. Että vaan puoli vuotta piti sitä "suunnitella", kun lopullinen päätös lähdöstä tehtiin noin viidessä minuutissa Jyskin hyllyjen välissä. Noh, ihan kaikkea tarvittavaa ei sillä reissulla hommattu, joten uusi käynti on tulossa vielä. Ja ennen muksun syntymää.

 Eniveis, katselin netistä Ikean sivuilta valokuvakehyksiä ohi mennen nopeasti ja yksi sieltä osui silmään, joka oli saatava! Ja ei kerta ollu hinnalla pilattu. Miten valokuvakehykset voiki maksaa niin perhanan paljon? Varsinkin vähä erityyliset... 

Kuitenkin, sain miäheltä hyväksynnän ja sit se oli mun! Tykkään kehyksistä, johon saa ängettyä monta kuvaa. Ajatus toteutukseen oli vähä erilainen, minkälainen siitä lopulta tuli valmiina. Yhtenä syynä oli se, että tulostimesta loppu musta värikasetti kesken homman... Mutta ehkä parempi näin, lopputuloksesta tykkäsin enemmän kuin mikä oli ajatuksissa.

Valmis!

Olkkarin räjäytys!

Kesällä tehtiin miähen viimesellä kesälomaviikolla makkariin pientä pintaremonttia, jossa maalattiin seinät uusiks. Samalla siinä katseltiin, että samaa hommaa voitas jatkaa olkkarin puolella sitten myöhempänä ajankohtana.

Ja nyt se ajankohta oli sopiva. Eli tuumasta toimeen ja olkkarin tyhjennys muihin huoneisiin. Keittiö oli niin täynnä tavaraa, että sinne sai mennä etuperin ja tulla takas takaperin. Ja makkarissa oli hetkellisesti luxusta katella 55" telkkaria suoraan sängystä, muutoin sielläkin oli sellaset satasen esteet ylitettävänä.

Ennen

Mutta tarkoitushan oli siis, että alotetaan remppa sitten tammikuussa...juuei. Alotettiin sitten juur ennen joulua - 20 päivä - kun muut siivoili, puunas, valmisti ruokia, ressas enemmän ja vähemmän joulusta, niin me revittiin hampaat irvessä tapettia irti! Oli meinaas se joulufiilis aika kadoksissa. Varsinkin kun entinen vatipää omistaja oli keksiny kivoja kikka kolmosia tehdessää ite pintaremppaa. Ensinnäkää se tapetti ei meinannu irrota seinästä millään, tajua millä ihmeen epoksiliimalla se oli ne tapetit seinää vetäny kiinni.

Kun sitten vihdoin sitä tapettia alko saamaan irti, niin pamahti esille se täydellinen ylläripylläri! Se vatipää oli ilmeisesti halunnu päästä helpolla ja jättäny vanhat tapetit seinään kiinni ja päättäny peittää seinässä olevat reiät laittamalla vanhan tapetin päälle kittiä! Joissain kohdissa sen kitin päällä oli vielä maaliakin. Betoniseinä, vanha tapetti, kitti ja uus tapetti, juuri näin! Ja kun ne kittipaikat ei ollu mitään viis senttiä kertaa viis, vaan isoimmat alueet mitä löyty oli lähestulkoo puol metriä kertaa noin metri. Pakkohan se kittiläjä oli pakko saada irti, kun alta pilkotti tapettia. Ei siihen päälle voinu mennä maalaan seinää. Neljättä päivää siinä meni, että saatiin seinät jonkilaisee kuntoo edes.

Mikä älynväläys!

 Meinas usko loppua kesken ja lähellä oli että olis soittanu jollekkin remppamiehelle hoitaa hommat loppuun. Tai räjäyttää sellanen pienen pieni atomipommi olkkarin keskellä. Aluks meitin piti maalata seinät, mutta näiden kivojen ylläreiden takia seinät olis tarvinnu paaaljon enemmän hommaa, kun mihin rahkeet riitti. 

Seiniin kertaalleen vedetty pohjamaali

Parvekeikkunan seinältä ei lopulta saatu edes sitä päällitapettia irti, jolloin tuli suunnitelmiin muutos - tapetoidaan. Päästään helpommalla. Hiottiin tapetin pinta pois, pohjamaalit seiniin, uudet tapetit seinään ja vahinko kiertään seuraavalle. Joulun yhtenä välipäivänä sitten tapetoitiin iskän ja miähen kanssa kolmistaan, yks päivä siinä menikin. 

Mutta nyt se on valmis!

Jälkeen