Hetkiä kun toivot ettei lapsesi osaa puhua

Tapaus kaupassa

Venla oli juuri muutamia päiviä aiemmin oppinut sanan "apua". Olin sitten Prismassa likkojen kanssa vaunuilla liikenteessä ja koko sen kauppareissun ajan Venla toitotti sanaa "apua". Ja ei mitenkään hiljaa kuiskaten, vaan niin että koko Prisma raikui. Ja mielellään vielä jokaisen vastaantulevan mamman ja papparaisen kohdalla. Osa ihmisistä naureskeli, mutta osa katsoi sillä silmällä, että mistä sen lapsen olen pöllinyt kun pyytää apua. Tai onko sillä oikeasti jokin hätä. Yritin monta Venlalle sanoa, että sano vaikka 'hei' tai 'moi' - ei, 'apua' vaan raikui! Korvat punasen helottavina tein ostokset pikapikaa ja tietysti kaupasta ulos päästessä likka hiljeni. Ei sanan sanaakaan sen jälkeen. Tosi kiva.

Tapaus kotona

Venla ei osannut sanoa vielä pissa, joten aina kun tuli pissa tai kakka, niin sanoi aina kakka. Tein kotona ripsipidennyksiä henkilölle, joka ei ollut entuudestaan tuttu. Venla siinä sitten teki kakat vaippaan ja ilmotti siitä kyllä varsin hyvin. "Kakka, kakka, kakka. Äiti, kakka. Kakka. Oooho. Kakka. Tää. Kakka. Isi. Äiti. Kakka!" Miäs oli laittamassa Vanessaa nukkuun, eikä pystyny heti vaippaa vaihtaan, eli Venla ehti hyvän tovin toitottaa sanaa 'kakka'. Ripsiasiakkaalla ei kestänyt pitkäänkää pokka, kun yksi varsin pahalta haiseva peikkotyttö seisoo vieressä ja silmät kirkkaina toitottaa tosissaan mulle, että nyt tuli kakka. Ei jääny epäselväks, että mikä tuli. Että on ainakin toi vessasanasto hallussa, jos ei muuta.