Yhdeksän kuukauden iässä Venla:
Ryömii! Kahden kuukauden pakittamisen ja pyörimisen jälkeen honas, että eteenpäinki pääsee.
Ymmärtää ei-sanan, mutta se kuullaan valikoivasti. Joskus hätääntyy (/pelästyy), jos huomataan ihan viime tingassa että jokin kuulumaton on menossa suuhun ja se sanotaan vähä kovemmalla äänellä, tai protestoi kiukkuitkulla.
Kaipaa syliä ja läheisyyttä. Nyt kun on päästy liikkumisen vauhtiin ei Venlaa tarvi kantaa kotona koko aikaa vaan ryömii perässä, niin nyt Venla saattaakin yhtäkkiä nyhtää housunlahkeesta tai lattialla istuessa yrittää kiivetä syliin.
Juttelee, komentaa ja supattelee paljon leluillensa, mutta myös muutoinki.
Heiluttaa. Mutta sitä tapahtuu vielä tositosi harvoin.
Tykkää äänekkäistä, kolisevista, rapisevista ja helisevistä leluista.
Toimii imurina. Kerää kaikki pienet roskat etusormi ojossa, tutkii ja laittaa suuhunsa (ellei ehditä kieltään tai estään).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti